Suo, Jussi ja kuokka kunniaan - maailmalla tarvitaan ruokaa!
Olen viime vuosina usein ennustanut, että myös maassamme tullaan vielä raivaamaan runsaasti uutta peltoa. Sitä tarvitaan maailman ruokatarpeen tyydyttämiseksi. Se on mahdollista ruoan perusraaka-aineen viljan hinnan nousun seurauksena.
Tänä vuonna maailman yhdellä tärkeimmistä viljelyalueella Yhdysvalloissa on odotettava kuivuudesta johtuva katovuosi. Siitä seuraa viljan hintojen nousu kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Se on huono uutinen maailman nälkäänäkevien kannalta. Moni kuolee, koska ei ole varaa ostaa ruokaa.
Kiinassa ja Intiassa asuu noin 2500 miljoonaa ihmistä. Siis noin kolmannes maailman väestöstä. Näissä maissa eletään voimakkaan kasvun kautta. Samalla elintason kasvun myötä myös ruokailutottumukset "länsimaalaistuvat". Se tietää viljatuotteiden voimakasta kysynnän kasvua. Se tietää myös viljatuotteiden ja viljaan pohjautuvien jalosteiden hintojen voimakasta nousua.
Hintojen nousu mahdollistaa sen, että viljelykelpoiset maa-alueet tulevat nykyistä laajemmin käyttöön. Silloin katse kääntyy erityisesti pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueelle. Siis myös Suomeen.
Meillä on runsaasti raivauskelpoista maata. Nykykoneilla pellon teko on helppoa ja suhteellisen halpaa. Enää Jussin ei tarvitse mennä suolle kuokka kädessä.
Hintojen nousu tulee pahentamaan vaikeaa nälkätilannessa köyhissä maissa. Yhä harvemmalla on mahdollista ostaa ruokaa. Yhä useampi tulee näkemään nälkää. Hyvinvoivien maiden ja pahoinvoivien maiden välinen kuilu tulee kasvamaan.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Reijo, jos nyt ensin otettaissiin kesantopellotkin käyttöön?
Toki niin on tehtävä, mutta ne eivät ratkaise tarvetta.
Ja mitä Suomi tekee sitten uudella pellolla, kun seuraava satokausi on taas maailmalla hyvä ja viljaa tuodaan Suomeen halvalla?
On se vain niin, että Suomi ei ole maailman vilja-aitta ja yhden katovuoden takia ei ennätä Suomipoikakaan peltojaan moninkertaistaa.
Alsio: Kysymys ei ole yhdestä katovuodesta. Tulevaisuudessa kysyntä tulee pysyvästi kasvamaan blogissa mainituista syistä.
Oletko huomannut, että sinä olet kansanedustajana Arkadianmäellä päättämässä juuri asioista, joista täällä niin kovasti pauhaat.
Suomen pelloilta ei paljoa liikene leipäviljaksi. Tiedätkö, että Suomen ruisleipä tehdään valtaosin ulkolaiseta rukiista jo vuosia on näin ollut.
Suomen viljapellot kasvatattaa ohraa ja kauraa rehuksi, joten miten kannattavaa on lisätä peltomäärää ja EU:n tukia sekä kansalliset tuet päälle.
Alsiolle tiedoksi, että Suomenkin maatalouspolitiikasta päätetään Brysselissä.
Puhu mitä sylki suuhusi tuo, mutta kansalliset tuet pääteään Suomessa ja samoin päätetään niistä linjoista, joista EU:n kanssa peistä väännetään. Luuleeko edustaja Tossavainen, että tavallinen tallaaja ei mitään tiedä.
Mihin ihmeeseen maatalousministeriä Suomessa tarvitaan, jos edustaja Tossavainenkin on nostanut kätensä pystyyn? Hän vuoden kansanedustajana oltuaan on siirtynyt turhautuneena blogiin valittamaan viljelysmaan vähyydestä.
Reijo on just oikeassa. Ruoasta on tulossa maailmanlaajuisesti huonompaa, harvinaisempaa ja kalliimpaa. Kannattaa tuottaa itse, pienimuotoisestikin. Toivottavasti eduskunnassa huolehditte asiasta!
Reijo.
Se menee: "Suo, kuokka ja Jussi," mikäli tarkoituksesi oli lainata Väinö Linnan kuolematonta lausetta Täällä Pohjantähden alla- trilogian alusta.
Ensin on Suo, sitten on kuokka,- ja sitten Jussi, joka ottaa suon kuokalla ylös.
Tuossa järjestyksessä.
Mitä mieltä muuten olet tuosta Linnan teoksesta,- ja sen yhteiskunnallisesta sanomasta/viestistä?
Kyllä siihen suuntaan ollaan menossa että vanhat pakettipellot on kohta viljelyksessä taas,,, vihreä pinta-ala maailmassa supistuu,,niin ollen sadot/hehtaari eivät kasva enää tarpeeksi,vaan ainoaksi konstiksi jää uuden viljelysmaan käyttöönotto !
suomessa riittää esim.entisiä turvesoita,näitä saa melko vähällä vaivalla pelloksi taas !
Entiset turvesuot ovat siirtyneet yleensä viljelykäyttöön, mutta ne eivät ole silti kovin merkittävä lisä koko viljelyalaan.
Suomeenkin on tulossa katovuosi,joten viljelyalan lisääminen ei auta ellei siitä mitään saada..
Ellei tuotoksi lasketa lisääntyneitä katokorvauksia ...
Tämän hetkinen ennuste lupaa Suomeen tälle vuodelle keskinkertaista satoa. Toki tulevat säät voivat siihen vielä paljonkin vaikuttaa.
Ei ole Suomen ja suomalaisten vastuulla se, jos maapallon toisella puolella syntyy ruokapula. Meidän on ensisijassa katsottava tässä kohtaan omaa napaamme ja huolehtia oman kansakuntamme hyvinvoinnista, jos resurssit antavat myöden voimme harjoittaa ulkomaanapua.
Koneet pois ja työttömät maatöihin peltoja raivaamaan ja pienviljelyksiä hoitamaan.
"Koneet pois ja työttömät maatöihin peltoja raivaamaan ja pienviljelyksiä hoitamaan."
Ja, palkka niille kanssa. Työttömyys ei tietenkään tarkoita pakkotyövelvoitetta maataloustöissä.
Oletko Teemu Tilaeus todellakin sitä mieltä, etteivät työttömät tuossa mallissasi saisi käyttää nykyaikaisia koneita työtä tehdessään?
Tekisikö tilan isäntä uudella maataloustuotelulla, ilmastoidulla traktorilla leppoisaa musaa kuunnellen viereisellä pellolla samaa työtä, jota työttömien rivi tekee käsivoimin vieressä?
Minä en Teemu tällä kertaa osaa tulkita kommentistasi pienintäkään sarkasmin osuutta juu...
Palkkana oma tila ja sen tuotteet, joita sitten myymällä voi kerätä lisäansioita.
Olen tosiaan sitä mieltä, että koko konekanta pitäisi poistaa. Ihminen on koneiden orja ja työttömyys on helposti ratkaistavissa siten, että koneet poistetaan käytöstä ja ihmiset laitetaan ihan käytännön töihin.
Tuo aika oli "Suo, kuokka, ja Jussi"-aikakautta josta kului noin parikymmentä vuotta kansalais-sodan puhkeamiseen, jossa työväen oli pakko yrittää vapautua porvarioikestolaisesta ikeestä, eli vapaussota siinä mielessä.
Nyt oli jo aistittavissa lievähköä sarkasmia mukana, mutta pitää silti kysyä: Et kai ole tosissasi?
Minulla on eri käsitys sisällissodan syntyyn johtaneista syistä. Kaikki uudistukset joita työväenliike ajoi olivat P.E. Svinhufvudin hallituksen ohjelmassa, joita vastaan silloinen sosialidemokraattinen puolue nousi kapinaan. Torpparien vapauttaminen olisi saatu toteutettua paljon nopeammin ilman kapinaan nousua.
Menee aiheen ohi, mutta minä olen Linnan Väiskin linjalla tässä asiassa.
Ns. maltillisilla keinoilla työväestön,- ja torpparien aseman parantaminen olisi ollut huomattavasti hitaampaa, kuin se sodankäynnin jälkeen oli.
No, toki meillä nyt varsinaisesta riistosta olisi päästy, mutta mm. kaupunkilais-palkansaajan oikeudet eivät olisi vieläkään hyvinvointivaltion-malliset ilman kansalais-sotaa.
Myöskin monet nykyiset kepulaiset tukiviljelijät periytyvät tuon ajan punikkitorppareista.
Toki kepulais-maatalous perustuu edelleenkin ennen sotaa- aikaan asenteiltaan. Ne olivatkin ahkerimpia punikkien murhaajia valkoisen terrorin aikana.
Sodan jälkeen karjalaisille evakoille annettiin pala korpea ja sanottiin, että raivaa ja rakenna.
Miksi samoin ei voida menetellä tänne nyt muuttavien uusevakoiden osalta?
(Varmuuden vuoksi ilmoitan mukasuvaitseville punavihreille, että edelläoleva on sarkasmia.)
Meillä Suomessa on valitettavasti tapana poukkoilla maatalouspolitiikassa ja joka hyppy maksaa veronmaksajalle maltaita.
Maksetaan ensin tukea pellon raivauksesta, sitten sen kesannoinnista ja/tai metsittämisestä.
Minun mielestäni Suomessa tarvitaan maanviljelystä lähinnä meidän suomalaisten huoltovarmuuden takaamiseen. Se pitää tapahtua kohtuullisin kustannuksin.
Se, että jenkkilässä on nyt katovuosi ei suinkaan oikeuta taas hölmöilyyn veronmaksajien kustannuksella.
Ensisijaisesti Suomen maanviljelyn pitää turvata Suomen huoltovarmuutta. Toissijaisesti JOS maanviljely on kannattavaa ilman tukiaisia veronmaksajan pussista niin siitä vaan viemään maataloustuotteita miten paljon hyvänsä - mutta ILMAN tukiaisia.
Putkinen , alkusi oli asiaa, mutta kertoisitko missä maassa ei tueta maataloutta, siis teollisuusmaissa.
Kun valitettavasti muuallakin (kuten Ranskassa) tuetaan maataloutta, niin Suomessakin on syytä tukea - mutta VAIN sen verran mitä huotovarmuutemme vaatii.
Neidän EI kannata tukea maataloustuotteiden VIENTIÄ veronmaksajan pussista. Valtiolla on jo ennestään aivan tarpeeksi velkaa ja muitakin menoja on kuin maataloustuet.
Parasta olisi vähitellen vähentää maataloustukiaisia ainakin Euroopanlaajuisesti.
"Hintojen nousu tulee pahentamaan vaikeaa nälkätilannessa köyhissä maissa. Yhä harvemmalla on mahdollista ostaa ruokaa. Yhä useampi tulee näkemään nälkää. Hyvinvoivien maiden ja pahoinvoivien maiden välinen kuilu tulee kasvamaan."
Meillä on aina eläneet oikeaan osuneet ennustajat joukossamme.
Pentti Linkola on yksi heistä: Hän on sanonut: Maapallon kyky tuottaa ruokaa on rajallinen.
Suomessa on kesantopeltoja 272 000 ha. Meillä viljellään 1 110 000 ha. Kesantopeltojen määrä on siis noin 24,5% viljeltyjen peltojen määrästä.
http://www.maataloustilastot.fi/node/2194
Aloitetaan niistä. päästään tuottoihin huomattavasti nopeammin, kuten Ari Alsio jo mainitsi!
Pellot kaipaavat silloin tällöin lepovuoroa. Kesannoinnista ei voida kokonaan luopua.
Vai on Reijo Tossavainen sitä mieltä, että Suomen maatalous tarvitsee "lepovuorossa" olevaa peltoalaa 272 000 ha. Siis mielummin raivaamaan kalliilla uuta peltoa korvesta kuin kesannon käyttöönottoa!
Olisi helpompaa ehdottaa asuntoautolle verovapautta, koska pellonraivaajat tarvitsevat korpeen jonkin asumispaikan ja kulkuvälineen, jolla liikkua kodin ja työmaan väliä viikonloppuisin.
Lukkala: Kirjoitin, että kesannoinnista ei voida kokonaan luopua.
Jotain on myös pielessä silloin, jos samaan aikaan on ruokapula ja maatalous vaatii silti valtavia tukiaisia.
Katsos kun ei kukaan ilmaiseksi pysty Espoolaisia insinöörejä ruokkimaan.
Yllättävän monelle tuntuu olevan yllätys että kaupan kassanhinta ei ole sama kun tuottajan saama hinta.
Tossavainen ei vastaa kysymykseeni sittä, tarvitseeko Suomen maatalous 272 00 ha vuosittain lepäämään. Eli neljäsosan nykyisin viljellystä alasta?
Kesannointia tarvitaan, mutta ilmeisesti ei siinä määrin kuin nykyisin. Kesannoinnin tarpeeseen vaikuttaa sekin, mitä siinä on viljelty tai tullaan viljelemään.
EU säätelee meidän maatalouttamme. Silloin ns. velvoitekesannointi on tullut viljelijöille tutuksi.
Siis raivaamaan peltoja lisää velvoitekesannoinnin piiriin?
Edustaja ei nyt ymmärrä kesannoinnin päälle ilmeisesti. Viljelykierrossa voidaan kesannointi hoitaa nurmella, mutta se pelto ei ole silloin leipäviljaa tuottamassa.
Jos lisätään Suomen peltoala maksimiin, niin mistä edustaja ottaa siemenviljan?
Kesannointi kuuluu luomuun. Ihan varmasti kesannointi on maalle hyväksi mutta tuo kyseinen kesannointi kohdistuu niihin huonoihin maihin.
Tiedän monta peltoa mitkä eivät ole vuosisataan olleet kesannolla.
Tiukimmat sääntelyohjeet ovat täysin suomalaista alkuperää.
Reijo Tossavainen. Lyhyesti koko kesannoitu peltoala voitaisiin ottaa käyttöön. Tuloksetkin näkyisivät paljon nopeammin, kuin uuden pellon raivaamisen kautta.
Toistan edelleen, että meillä on nyt peltoalasta 272 000 ha viljelemättä. Viljellystä alasta se on on noin neljäsosa!
Aika moni noista hehtaareista on sellaisia aloja jotka ovat niitä ns. huonoja hehtaareja, rehuviljan tuottamien niillä ehkä onnistuu ja tietenkin nurmen.
Kate ratkaisee mitä viljellään
Tossavainen puhuu viljelystä. Tuotettakoon rehua tai mitä tahansa, jos viljelyalasta on puute. Nyt se rehu tuotetaan paremmilla mailla.
Kuinka nopeasti Tossavaisen esittämät "suo, kuokka ja Jussi" pellot tuottaisivat yleensä mitään?
"Kuinka nopeasti Tossavaisen esittämät "suo, kuokka ja Jussi" pellot tuottaisivat yleensä mitään?"
Jos rahaa ja kalustoa riittää niin metsästä joka soveltuu myös pelloksi niin valistuneen arvauksen tehden noin 5 vuotta siinä menee että saa kunnon satoa. Mitä suurempi panos sitä nopeammin metsä pelloksi muuttuu. Kivikkoisesta metsästä ei saa ikinä peltoa aikaiseksi.
Sanoin tuon ilman omaa kokemusta.
Olen maalaistalon "poika". Nuoruudessa raivasimme lisää peltoa pienellä Fergusonilla, jonka perässä oli kivi/kantokoukku. Hidasta ja vaivalloista varsinkin kiviseen maahan.
Nykytekniikalla homma hoituu nopeasti. Ja jo samana vuonna päästään kylvämään.
Suomessa nähtiin isoja uudispeltoja EU-jäsenyyden alkuaikoina. Tämä johtui EU-tukien pinta-alaperusteisuudesta.
Ja nyt, Reijo, mielestäsi kannattaisi raivata lisää peltoa, vaikka 272 000 ha on viljelemättä kesantona?
Siis Tossavaisen esittällä tavalla ei akuuttia maailman elintarvikepulaa ratkaista. Ensin kesantopellot käyttöön, se käy nopeasti!
Suomen kesanto- eikä muillakaan pelloilla koko maailmaa koskettavaa ongelmaa ei ratkaista. Mutta silti tuleva muutos on hyvin merkittävä maamme maatalouden ja maaseudun kannalta.
Siis heti nyt "suo, kuokka, ja Jussi" politiikka käyttöön. Tuloksiahan voi odottaa noin alkaen viiden vuoden päästä?
Reijo Tossavainen
"Olen maalaistalon "poika". Nuoruudessa raivasimme lisää peltoa pienellä Fergusonilla, jonka perässä oli kivi/kantokoukku. Hidasta ja vaivalloista varsinkin kiviseen maahan.
Nykytekniikalla homma hoituu nopeasti. Ja jo samana vuonna päästään kylvämään."
Toki kylvöihin voi päästä varsinkin jos raivattava ala on pieni ja kivetön eikä vaadi ojitusta, mutta kerroin vain siitä milloin se on maa on siinä kunnossa että sitä voi kutsua viljavaksi pelloksi.
Pekka Lukkala, olen kuvitellut sinun olevan aikuinen mies, ei tässä ole maailman elintarvikepulan ratkaisusta, vaan maamme väestön omavaraisesta ravinnontuottamisesta. Kesannoinnissa on suurin osa ns.viherkesannointia.
Koko kesantoala voidaan tarvittaessa ottaa tuotantoon, myös turvesoiden pohjat ovat nopeasti käyttöönotettavissa.Väkilannoitteiden käytön vähentyessä tarvitaan enemmän viljelyalaa ja alkuperäislajikkeita joiden satoisuus on heikompi.
Vilja pitäisi hajavarastoida tasaisesti läpi maan, varastoinnista pitäisi maksaa viljelijälle.Hajauttaminen varastoinnissa on myös turvallisuustekijä.
Aimo, leivoin juuri neljä hiivaleipää ja yhden pannukakun ja tiedän, että kotitaloudetkin käyttävät mielummin tuontiviljaa leipomiseen. Ammattilaiset ostavat lähes kaiken leipäviljansa ulkomailta, joten omavaraisuus tulisi laittaa kuntoon ensin laadun suhteen ja sitten vasta määrän.
Suomen maanviljelys on ehkä retuperällä, mutta ei kansanedustajan blogi, vaan eduskunnassa tehdyt päätökset sen voivat ainoastaan ratkaista paremmaksi.
Mielestäni tämä Tossavaisen aivopieru on suunnattu kunnallisvaaleihin ja esittää lievää kutsuhuutoa keskustalaisten äänestäjien käännyttämiseksi "oikealle" polulle, eli persujen laariin.
Aimo Remes on siitä hauska henkilö, että välittomästi jos joku blogisti tai kommentoija on hänen kanssaan erimieltä, hyökkää hän henkilöä vastaan. Ei kirjoittajan mielipidettä vastaan! Kukin tavallaan!
Ari Alsio taisi syyllistyä itse "aivopieruun", sillä hän väittää, että Suomen maatalouspolitiikasta päätettäisiin Suomen Éduskunnassa. Kyllä se lopullinen päätösvalta on Brysselissä.
Toivon, että Alsio käyttää jatkossa asiallisia ilmaisuja.
Vai Brysselissä päätetään. Tuntuu kuitenkin siltä, että asioista pitäisi päättää Savitaipaleella!
-Toivon, että Alsio käyttää jatkossa asiallisia ilmaisuja.
Onko aivopieru kiellettyjen sanojen listalla?
Ari ja Pekka, ei tässä aivopieruista taida olla syytä rupattelemaan. On ero leipäviljan sitko-ominaisuuksilla joilla leipomoissa on iso merkitys.Mitä taas tulee kotitarveleivontaan joka ennen oli maaseudulla jokaisessa taloudessa, niin kelpaa kyllä heikompikin laatu elämisen pitimeksi, mutta pojat taitaakin olla niin nuoria ja tietäviä, että teidän kanssa on turha keskustella ennenkuin olette kokeneet elintarvikesäännöstelyn.
Eikö teidän mielestänne asioista voi keskustella ilman puoluepolitiikkaa.
Olen aivan varma kun leivästä tulee pula eivät Alsiot ja Lukkalat sylje kepulaisenkaan tuottaman leivän päälle. Nyt tosin näyttää olevan vara.
Mutta silloin jos Lukkala on eri mieltä Remeksen kanssa, Remes hyökkää välittömästi Lukkalan henkilön kimppuun. Miksi näin?
Tarvitaan sekä leipäviljaa että rehuviljaa. Maamme olosuhteista johtuen, meille lankeaa lähinnä rehuviljan kasvattaminen. Toki leipäviljankin kasvattaminen onnistuu, vaikka joinain vuosina se on vaikeaa.
Leipäviljan osalta on turvattava ainakin kriisitilanteiden omavaraisuus.
- Meille lankeaa rehuviljan kasvattaminen?
Jospa arvoisat kansanedustajat ottaisivat tosissaan kansalta saamansa valtakirjan ja tekisivät asioille jotain. Täällä teillä on yksi ja sama huudella, kuin meidän muidenkin.
Meille lankeaa, on luopumista, oletteko jo luovuttanut. Ei edustajaksi tulisi jatkossakaan valita luovuttajia.
- "Älä huutele Alsio. Asetu uudelleen ehdolle vaaleissa. Ei ole mahdotonta kymmenkertaistaa äänimäärää ja päästä vaikuttamaan. Älä luovuta"!
Olin alkujaankin vain tukinimi listalla, se ei motivoinut ja tulos näkyi numeroissa. En ole luovuttanut, koska en oikeasti koskaan halunnut eduskuntaan.
Juttele sinä vaan Pekka Ravin kanssa siellä tyhjänpäiväisyyksistä ja kirjoittele sitten blogi mitä pitäisi tehdä.
Ari:
Liian moni kommenttisi juontuu vain siitä, että pahantahtoisuutesi on suurempi kuin järkesi (jota sinulla epäilemättä myös on).
Reijo hyvä. Muistat varmaan ne perheesi mansikkaviljelmät, jossa Thaimaasta tulevat korjaajat saivat elättää koko perheensä, siellä Thaimaassa, yhden viljelimiesi satoakauden aikana. Ihan totta ei se näin mene. Paljonko maksoitte? Fifty/fifty ei liene oikea arvio, vaikka voisi olla reilumpi. Vaan mistähän sitä jakamaan.
Jokainen haluaa toki saada maastansa parhaan tuoton, jos se elintarvike tuotantoon on sidottu. Maa on sinällään helppo homma. Joskus sieltä tulee satoa ihan itsellään, vaan kasvatappas karjaa. Siinä on hommaa. Ensiksi kasvatat pellon tuottamaan karjalle rehua ja sen jälkeen yötäpäivää huolehtimassa elukoista talven yli. Siinä on työtä. Ihmettelen sitä, miksi tätä eriarvoisuutta maamiehemme eivät tajua. Ei näillä oikein ole aikaa Kanarialla aikaa viettämään.
Tiedän sen kokemuksesta ja mansikoitten hinnoista ja varsinkin siitä, että tulin juuri reissusta tuolta Eestin puolesta. Aikoinaan en uskonut ko. maan itsenäistyessä, että siellä syntyi niinkin hieno maatatalous. Homma toimii ilman halpatyövoimaakin.
Antti vihjailee tavalla, johon on pakko vastata.
Veljeni poika viljelee kotitilaani, jossa kasvatetaan perunaa ja mansikkaa. Kesän töihin on käytännössä mahdotonta saada kotimaisia tekijöitä.
Thaimaalaisille maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka + asunto. Lisäksi he keräävät vapaa-aikana metsämarjoja, joista saavat lisäansioita. Samat henkilöt ovat töissä vuodesta toiseen, ja kertoivat olevansa erittäin tyytyväisiä täällä oloonsa, työhönsä ja palkkaansa.
Sori myöhäinen vastaus. Jos näin on, että palkka on kohtuullinen ja muutkin asiat kuosissa. Nostan hattua. Asian tiimoilta usein saa vain negatiivisen käsityksen. Että silleen.
Mansikan poimintaan ei vanha selkä enää taivu. Vaan jos jotain muuta hommaa tilalta löytyy. Olen valmis kohtuupalkalla hommiin:)
Hämmästyttävää tämä huoli, mikä näyttää vallanneen kaikki puolueet Keskustaa lukuunottamatta siitä, että maanviljelijät yhtäkkiä päättäisivätkin kieltäytyä suurista tuloista, jos viljan markkinahinta saattaa pompata pilviin. Muistaakseni kaikki suunnilleen oikealta vasemmalle ovat tähän saakka tasapuolisesti muistuttaneet, kuinka kallista ja kannattamatonta suomalainen maatalous on.
Ensin tuettiin maataloutta mennen tullen omasta budjetista ja veronmaksaja kärsi nahoissaan. Sitten ryhdyttiin kantamaan rahaa maanviljelijöille Brysselin kautta ja siinäkin mentiin metsään. Maanviljelijät saivat hirmuiset tulot vuodesta toiseen pelkästään pankolla makaamalla ja leikkuupuimurikin vaihdettiin joka toinen vuosi tuliterään tuottavan työn tekijän selkänahan avustuksella. Keskusta hoiti vuodesta toiseen kaupunkilaisten rahat maalaisille.
Koittakaa nyt päättää, onko se maalainen hyödyllinen eläin vai vain loinen, joka elää tuottavaa työtä tekevien kustannuksella. Metsä ja viljahan kasvavat itsestään ja lehmäkin lypsää maitoa, kunhan vain muistaa välissä käydä työntämässä lypsykoneen utareiden alle.
Jos oikein muistan, niin vanha suomalainen sanonta sanoo, että pani ukko, kukko tai halla, aina tulee rahaa. Olisikohan siinäkin ollut Maalaisliitto mukana kehittelemässä lapsilisäjärjestelmää, joka takasi työtä tekemättömille emännillekin shoppailurahaa. Vaikka siihen aikaan ei niin hienoa sanaa tunnettukaan.
Kiitos Juho Joensuu,kertoisitko vielä suosikkipuolueesikin, tällaiset kannanotot lähentävät eri ammateissa toimivia ihmisiä toisiinsa ja ovat rakentamassa yhteiskuntarauhaa.
Ruoka on kuitenkin tuotettava, J.J.kannanottoon voisi todeta vanhalla kansanviisaudella,"kaikkia se rukiinenleipä elättää".
Profiilissa lukee Keskusta, joten kai se sitten se on. Tiedät itsekin ihan hyvin, että vuosien saatossa Keskusta (ja sen edeltäjät) on ollut lähinnä se puolue, joka on yrittänyt myös pitää maata tasapainoisesti kehitettynä. Vaikka sillekin tielle liittyy monta virhettä ja väärinkäytöstäkin. En lainkaan kiellä sitä.
Ja olen kyllä yksi viimeisiä pistämään eri ammateissa toimivia vastakkain. Minulle työpaikan siivoja (kansallisuudesta riippumatta) ei ole suinkaan sitä yhteiskunnan pohjasakkaa vaan erittäin arvokasta työtä tekevä henkilö, joka todennäköisesti saa työhönsä nähden liian pientä palkkaa. Monet kerrat olen joutunut puolustamaan julkishallinnon virkamiehiä/naisia, joita monet pitävät myös lähinnä haitallisina. Joten kaikkia kyllä tarvitaan, jopa sitä maanviljelijää.
Se, että yhtäkkiä ollaan innostumassa ruokahuoltoon ja maanviljelyyn, on vain tavallaan hupaisaa. Sekin homma vaatii työtä. Ei niitä hehtaareja ryhdytä tuosta noin vain viljelemään. Tai voivathan asisata innostuneet lähteä kyselemään maan hintaa ja tekemään investointeja ja työtä. Hyvä niin, jos rahkeissa riittää varaa. Muuten sellaista toimintaa, johon kuluu enemmän rahaa kuin siitä tulee, kutsutaan harrastukseksi. Saahan maanviljelystä toki harrastaakin. Tarkkaan ottaen ei se taida kannattavaa liiketoimintaa olla vielä edes break-even tasollakaan. Olisi kiva, jos siitä jäisi jokunen euro tunnilta käteenkin.
Mutta kepuhan pettää aina (vanha perussuomalainen sananlasku). Siltä pohjalta on hyvä rakentaa ryhmien välistä yhteistyötä.
Olen todella hyvin tietoinen, että ruisleipää voi syödä mutta bittejä ei. Aamiaiseeni kuuluu aina ruisleipää kuin myös munaa ja pekonia. Jugurtti on Kreikasta, koska Juustoportin 10-prosenttinen ei ikävä kyllä pääse samalle tasolle. Ostan lähes pelkästään kotimaista lihaa, ulkolaisesta oikeastaan vain lammasta, koska kotimaisen saatavuus on usein heikkoa. Mustikoita on kerättynä varmaan suunnilleen talven tarve. En metsästä mutta tiukan paikan tullen luulisin oppivani. Varsinaista moraalista ongelmaa asiaan ei liity.
Suomalainen elintarvikevarmuus.
Kun valtaosa maamme väestöstä oli valjastettu maanviljelyyn, meillä nähtiin nälkää. Sota-aikana olimme riippuvaisia Saksan toimituksista.
Periaatteessa tilanne voisi olla toinen nyt: kuten blogisti toteaa, työvoimaa ei ole kesäsesongille omasta takaa ja entä, jos polttoöljystä olisi pula.
Suomalainen maaperä kaipaa myös lannoitetta kovasti.
Eikä noin muuten, mutta olisi kiva saada myös makua meidän vihanneksiimme, erityisesti tomaatteihin. Perunoissa tilanne vaihtelee niissäkin.
Pitäisikö sanoa, että luojan kiitos päätäntävaltaa menee Brysseliin.
Sota-ajan jälkeen pyrittiin saamaan maamme omavaraiseksi elintarvikkeiden suhteen. Muistan kun maalaisliiton Liittolehdessä oli kuva hevosella kyntävästä miehestä jolla oli suitet niskan takana ja kuvan alla teksti,
"maamies, kansa katsoo sinuun".
"Myöskin monet nykyiset kepulaiset tukiviljelijät periytyvät tuon ajan punikkitorppareista...Toki kepulais-maatalous perustuu edelleenkin ennen sotaa- aikaan asenteiltaan. Ne olivatkin ahkerimpia punikkien murhaajia valkoisen terrorin aikana."
Bolshevikkien propagandaa. Lue sinä bolshevikkiagitaattori vuonna 2009 julkaistu "Sisällisodan pikkujättiläinen" ja vuonna 2009 julkaistu Juha Siltalan tutkimus "Sisällissodan psykohistoria". Punaiset aloittivat terrorin Suomessa ja sanoutuivat irti yhteiskunnan moraalikoodista jo suurlakon aikana syksyllä 1917.
Sekä Moskovasta johdettu valtiopetos-SKP (jonka tavoitteena oli Neuvosto-Suomi) että Lenin ja Stalin myönsivät, että yritys aloittaa maailmanvallankumous Suomesta kaatui siihen, että vallankumous sai kannatusta vain kaupunkityöväestön keskuudessa ja Etelä-Suomen kartanoalueen torpparien keskuudessa.
Torpparilaitos eli vuokratilalaitos oli sosiaalinen ongelma vain Etelä-Suomen kartanoalueella kartanoiden valtavan suuren työvoimatarpeen vuoksi ja torpparien vuokranmaksun/taksvärkkivelvollisuuden vuoksi. Keski-Suomessa ja Itä-Suomessa sen sijaan torpan eli vuokratilan vuokra maksettiin rahana. Karjalassa, Koillismaalla, Peräpohjolassa ja Lapissa ei ollut torppia, koska siellä oli vain itsenäisiä pientiloja. Maalaisliitto perustettiin viimeksi mainituilla alueilla, missä puolueen kannatus oli vahvinta 1940-luvulle saakka. Maalaisliiton/Keskustapuolueen/Keskustan kannatus on alusta lähtien ollut alhaisinta/olematonta entisillä torpparialueilla, joilla SDP:n ja SKP:n kannatus oli vahvaa 1960-luvulle saakka ennen kaikkea maaseudulla. Niillä alueilla kokoomuksella oli vahva kannatus myös maaseudulla.
Savossa, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla tyypillinen torppari oli isännän veli, koska voimassa olleen Ruotsin lain (1734) maakari kielsi tilojen jakamisen. Puolet Suomen torppareista taisteli valkoisten puolella Suomen kansalaissodassa.
Muualla kuin Etelä-Suomen kartanoalueella torpparilaitos oli myös sosiaalisen nousun väylä, koska monet käsityöläiset ja mäkitupalaiset ryhtyivät torppariksi. Sen lisäksi Suomen valtion mailla oli 1500 lampuotitilaa, joiden vuokraviljelijät maksoivat tilan vuokran valtiolle.
Punainen terrori alkoi punaisten vallassa olleilla alueilla heti kansalaissodan ensimmäisellä viikolla. Teloituskeskukset ja punaiset teloituskomennuskunnat. Teloituskeskuksissa teloitettiin luokkavihollisia ja rintamalle pohjoiseen pyrkineitä valkoisia. Tunnetuimpia teloituskeskuksia olivat Akaa (Toijala) ja Koria (Kouvola).
Lentävät punaiset olivat vapaaehtoisia ja liikkuivat vaihtelevissa kokoonpanoissa. Lentävät punaiset liikkuivat ratsuilla 10-80 miehen kokoonpanoissa toteuttamassa komentajansa etsi ja tuhoa -käskyjä ja omavaltaisia teloituksia.
Punainen terrori kohdistui ensisijaisesti pappeihin, suntioihin, opettajiin, lihaviin porvareihin ja maltillisiin vasemmistolaisiin.
Juha Siltala kertoo Korian teloituskeskuksen toiminnasta: "Kymin, Kuusankosken ja Voikkaan tehtaiden isännistöä, insinöörejä ja työnjohtajia oli palellutettu pakkaseen, poltettu polttoöljyllä valeltuina, poltettu hapoilla, puristeltu kuumilla pihdeillä, nyljetty elävältä päänahat pois, upotettu kosken kuohuihin, haudattu elävältä tai keitetty venäläisten kenttäkeittiössä. Monet olivat niin muodottomiksi ruhjottuja, ettei vainajia voitu edes tuntea".
Tohtori Martti Turtola kertoo vuodesta 1918 jääkärikenraali Einar Vihman elämänkerran sivulla 56. Otavan kansanopiston 7 oppilaan löytäminen Mäntyharjun taistelun jälkeen: "Jonkun matkaa edettyämme näimme rautatien varressa kamalasti silvottuja ruumiita n. 6 á 7 kpl, useilta oli mm. sukupuolielimet mitä kaameimmalla tavalla silvottu tai kokonaan revitty irti, silmät oli kaivettu ulos, rinta ja vatsa viilletty auki niin että suolet ja keuhkot roikkuivat ulkona, kasvot murskattu mitä raaimmalla tavalla, selkäranka muutamilta katkaistu parista kolmestakin kohdasta, jäsenet olivat, erikoisesti jalat paleltuneet heidän vielä elossa olleessaan. Nämä olivat valkoisia, jotka punaisten vetäydyttyä Mäntuharjulta jäivät heidän vangikseen...".
Joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu. Suomessa vuonna 1918.
Väkirehujen maahantuonti loppui syksyllä 1939. Neuvostoliitto ryösti Suomelta Karjalan kannaksen ja Laatokan Karjalan. Neuvostoliitto ryösti yli 10 prosenttia Suomen viljelyalasta.
Kesä 1940 oli niin kuuma ja kuiva, että laitumet paloivat karrelle ja minkäänlaista heinäsatoa ei saatu Etelä- Keski-Suomessa. Se johti karjan hätäteurastuksiin, joka vaikutti lihantuotantoon monen vuoden ajan. Olkikatot purettiin karjan hätärehuksi.
Syksyllä 1941 pysyvä lumi satoi maahan jo syyskuussa ja perunasato jäi lumen alle ja jäätyi. 42 asteen pakkaset jäädyttivät Itämeren Tanskan salmiin saakka, minkä vuoksi elintarvikkeita ei voitu tuoda Suomeen Saksasta eikä Ruotsista talvella 1942.
Jatkosodan aikana Suomen elintarviketuotanto oli 63 prosenttia vuoden 1938 tasosta myös maatalouden huutavan työvoimapulan vuoksi. Englanti kiristi Ruotsia ja kielsi Ruotsia toimittamasta elintarvikkeita Suomeen, koska Englanti tiesi, että Ruotsi myi koko sodan ajan rautamalmia Saksalle. Sen vuoksi Suomen elintarvikehuolto oli riippuvainen Saksan elintarvikeavusta ja Saksa puolestaan oli riippuvainen Tanskan elintarviketuotannosta.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 72 kommenttia