Euroon mentäessä oltiin naiiveja, suorastaan lapsellisen hyväuskoisia!
Otsikon teksti ei ole pölhöpopulismia. Se on valtiovarainministeriön valtiosihteeri Raimo Sailaksen (sdp) kynästä.
Toinen huomionarvoinen lainaus on Yliopisto-lehdestä. Arvostettu taloushistorioitsija, professori Markku Kuisma lataa näin: "Upeana rauhanprojektina hintansa moninkertaisesti maksanut unioni todistaa nyttemmin joka päivä Timo Soinin ja Björn Wahlroosin lähes identtiset diagnoosit oikeiksi. Tämän EU tekee ihan itse, valitettavasti. Taudinkuvan määrittämiseen ei tarvita pahaa tahtoa, kansalliskiihtoa eikä kansainvälisen yhteistyön vieroksuntaa."
Kuisman tuomio on tyly. "Perusteiltaan haperoa rakennelmaa ryhdyttiin lopulta korjaamaan tavanomaisille EU-metodeilla - ensin poliittisesti epäkorrekti todellisuus kieltämällä, sitten epämääräisillä julistuksilla, yhtä epämääräisillä byrokratiaohjelmilla ja sitten rahaa liian myöhään ja vääriin paikkoihin syytämällä. Kriisistä onnistuttiin luomaa iso ja pysyvä fiasko."
Eipä siihen paljon lisättävää ole, niin kohdilleen arvio osuu. Heitän silti hieman löylyä kiukaalle ja lainaan Sailaksen tekstiä Kanava-lehdestä:
"Euroalue on kriisinsä myötä ajautunut askel askeleelta kohti tulonsiirtounionia ja taloudellista yhteisvastuuta. On hedelmätöntä kiistellä, onko tämä liittovaltiokehitystä vai ei. Joka tapauksessa tämä suunta on vahvojen voimien tavoitteena ja monien mielestä euro vaatii elääkseen liittovaltio-Euroopan.
Keskustelu euron tulevaisuudesta on Suomessa ollut hajanaista, hapuilevaa ja tosiasioita välttelevää. Ei ole haluttu myöntää, että edessä on valintoja, jotka voivat olla itsenäisen Suomen suvereniteetin kannalta yhtä tärkeitä kuin sotien yhteydessä tehdyt päätökset, EU:n jäsenyys tai talous- ja rahaliittoon meno."
Tässä yhteydessä tulee mieleeni vuosi 1994, jolloin päätettiin Unioniin liittymisestä. Silloin monet EU-myönteiset poliitikot korostivat, että EU:n myötä meidän päätösvaltamme kansallisiin asioihin lisääntyy.
Samoihin aikoihin EU-kriittiset arvioivat tilanteen johtavan omasta rahapolitiikasta luopumiseen. Esimerkiksi Paavo Lipposen mielestä näin ei tulisi käymään ja piti puheita edesvastuuttomana pelotteluna.
Tämän päivän poliitikot pitävät lopullista askelta liittovaltioon siirtymisestä turhana pelotteluna. Samaa säestää media Hesarin johdolla.
Tässä tilanteessa minä kysyn, miksi meillä on selkärangattomia, moraalittomia poliitikkoja ja media heidän sylikoirana? Vastaan, että en tarkalleen tiedä, mutta onneksi kansa on heräämässä todellisuuteen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mutta kansalaiset saavat sen minkä poliitikkojen kautta tilaavat. Suomalaisten poliitikkojen tulisi ajatella kansallista etua, niin muutkin tekevät, mutta jos on lusikalla annettu, niin kauhalla ei voi vaatia.
Ihmisen usko on pelottava käyttövoima - sen avulla mennään paikkoihin, jotka täysjärkinen harkinnan jälkeen jättäisi liian vaarallisina väliin. Jonkinlaiseen yhteisöllisyyteen ja hyväveliympäristöön tottuneena oli ilmeisesti liian helppo luottaa siihen, että oltaisiin laajennetussa perhepiirissä. Ei olla. Ei ole mitään mystistä Eurooppaa, vain kansallisia intressejä. Kävi niin, että ensin uskottiin muiden satuja, alettiin kertoa niitä eteenpäin ja lopulta muiden sadusta oli tullut oma satu - eikä siihen enää siinä vaiheessa voitu olla uskomatta.
On yksi ja sama uskooko Jeesukseen, sosialidemokratiaan, markkinavoimiin vai ranskalaisiin. Usko on huono korvike rehelliselle analyysille. Olisi itseensä menemisen paikka aika monella. Kiitos kirjoituksesta!
Kun satua toistaa riittävästi, niin siihen alkaa itsekin uskoa.
Hyväveliriippuvuuskin lopettaa aivotoiminnan jo nuorena:
Kauhajärven koulun pihalla jäi viikari kiinni itse rysän päältä. Kun opettaja kysyi, miksi, vastaus kuului: "Kun tuo Halmesmäki yllytti!" (pyydän anteeksi satunnaisilta Halmesmäiltä...)
Saduista suurin ja menestyksekkäin:
http://www.youtube.com/watch?v=sTdB57gamT4
Uskovaisia on miljardeja, eikä kyseessä ole edes mikään yliluonnollinen vaan historiallinen tapahtuma. Tapahtuma, jonka kriittinen arviointi on useissa maissa kielletty lailla.
Uskovaiset säästäkää saarnanne, olen kuullut ne jo tuhat kertaa. Mutta te muut, katsokaa ja luottakaa omaan järkeenne.
Suomi on pitkään kärsinyt Venäjän naapuruudesta. Kun tämä kahle kirposi, niin paniikinomaisesti rynnättiin toiseen suuntaan. Ei ymmärretty, että Suomi ja suomalaiset olisivat vihdoinkin voineet seistä selkä suorana omilla jaloillaan ja harjoittaa kansallisten etujen mukaista politiikkaa.
On jopa tragikoomista, että he, jotka aiemmin olivat polvet ruvella Moskovan suuntaan, ovat nyt polvet ruvella Brysselin suuntaan.
Lukuunottamatta Paavo Väyrystä!!!
Tästä oman edun vastaisesta toiminnasta tulee mieleen kysymys.
Kansanedustaja Tossavainen, miksi meillä on velkaan perustuva rahajärjestelmä ja miksi julkinen keskustelu rahajärjestelmän velkaperusteisesta luonteesta loistaa poissaolollaan?
Tiedotusvälineet pitävät keskustelun väärässä paikassa. Puhutaan velkojen maksamisesta ja yli varojen elämisestä. Todellisuudessa näitä velkoja ei voida maksaa ja velkaantuminen on vain seurausta rahajärjestelmän normaalista toiminnasta. Tiedotusvälineet syyttävät ihmisiä yli varojen elämisestä ja joidenkin kohdalla tämä pitää paikkaansa, mutta EU:n velka on yli 10 biljoonaa ja USA:n 16 biljoonaa. Ei yli varojen eläminen selitä näitä lukuja, korko ja erityisesti koronkorko selittää.
Näin siinä vaan käy, kun luodaan rahajärjestelmä, jossa yksityiset voittoa tavoittelevat liikepankit vastaavat kukkaronnyöreistä ja lainaavat rahaa olemassaoloon. Rahasta tulee velkaa ja jotta huijaus voi pysyä toiminnassa, on lainoja jatkuvasti luotava lisää tai syntyy deflatorinen kierre. Kierrossa oleva rahamäärä järjestelmässä alkaa supistua velkojen maksun ja korkojen muodossa- Rahaa ei saada enää riittävän tehokkaasti takaisin kiertoon, koska pankit eivät saa lainoja myönnettyä. Työttömyys kasvaa ja alkaa tulla konkurssiaaltoja. Käypää omaisuutta myydään polkuhinnoilla ja suuri raha lunastaa kaiken, minkä järkeväksi katsoo.
Itsekin toivon, että taloudesta ja sen toimintamalleista käytäisiin enemmän syvällisempää keskustelua julkisuudessa. En tiedä miksi näin ei tehdä vaikka on paljon huipputason taousammattilaisia jotka eivät ole yksimielisiä näistä asioista. Turhaa puhua palomuureista yms.jos ollaan lähtökohtaisesti metsässä.
Kun mentiin euroon niin en ehtinyt paljon sitä seurata ja ehkä tietoakin oli vaikea saada,mutta täytyy kyllä nyt yhtyä Sailaksen sanomaan että erittäin lapsellisia on oltu.Euron valuviat enämmän kuin enemmän ja Milton Freidmannin kommentti että euro kestää noin 10 vuotta oli paikkallaan.En usko ikuiseen euroon itse vaan uskon hajoamiseen mutta ei välttämättä huomenna koska lisäaikaa ostetaan mutta onko johtavien Euromaiden linja sama kun uudet vaalit tärkeimmissä maissa on käyty.Epäillen että sen jälkeen rupeaa maita jäämään pois kansalaistensa painostuksesta varsinkin Saksassa on paineet kovat eurokriisistä johtuen ja Suomi yleensä seuraa Saksaa näissä asioissa.Stubb jopa myöntänyt että tukipaketteja vaikea saada läpi varsinkin Kreikkan osalta koska kaikki on saanut tarpekseen ja mikä on ollut hyöty Kreikkapaketeista tasan nolla . Taaksepäin on menty kriisin ratkaisussa Kreikkahan on menetetty tapaus niin kuin moni muukin tukipakettin saaja tulee olemaan ja syynä on liian tiukkat ehdot ja lainojen antaja maiden intressit jotka on vaan saada rahat takaisin muitten maiden kustanuksella ja sopimukset diiba daaba sen takia vailla toivoa selvitä niistä.Jokainen sopimus olisi pitänyt tehdä velkamaille IFM kautta jolla on ammattitaitoa siihen ja IFM Siperia kyllä pitäisi maat kunnossa tulevaisuudessa he kun tosiaan karsivat turhat menot pois.IFM hoidossa ei kukaan halua olla toistamiseen.
Joku netin puolella totesi, että "Stubb on suomalaisuudella kuorrutettu, mutta sisällä on EU-kupla".
Valitettavasti Stubb ei ole ainoa, joka asettaa liittovaltion meidän kansallisten etujen edelle.
Stubb kävi antamaan Financial Timesille mielenkiintoisen lausunnon. Kyynisempi kysyisi, jotta onko Suomessa jotkut vaalit kenties tulossa.
Tällaisen:
Alexander Stubb, the country’s EU affairs minister and a member of the centre-right National Coalition party, told the Financial Times: “We would have a very difficult time accepting any additional costs. A lot of people have reached the limits of how far they can go.”
Saksalainen oikeusistuin ratkaisee euron tulevaisuuden:
http://www.iltalehti.fi/talous/2012090916056837_ta...
Ohessa vapaa suomennokseni FT:n jutun avainkohdista:
Suomalaiset eivät halua muutoksia Kreikan pelastuspaketin ehtoihin
Eduskunnalle olisi lähes mahdotonta hyväksyä mitään muutoksia Kreikan pelastuspakettiin senioripoliitikkojen lausuntojen mukaan. A. Stubb: “Meidän olisi erittäin vaikeaa hyväksyä lisäkustannuksia. Monet ovat saavuttaneet pisteen, jota pitemmälle ei voida mennä.” Stubbin mukaan Kreikan ohjelman pidentäminen synnyttäisi hyvin todennäköisesti lisäkustannuksia, mitkä tekevät asian ongelmalliseksi.
SDP:n erityisavustaja sanoo, että kolmas eduskuntaäänestys olisi lähes mahdoton: ”Se olisi hyvin, hyvin, hyvin vaikeaa. En vain usko, että tahtoa siihen on.
Timo Soini haluaa kunnallisvaalien olevan ”kansanäänestys Euroopasta”. Soini myöntää, että Kreikan tukipaketin aukirepiminen auttaisi hänen puolueensa kannatusta: ”En rukoile tätä iltaisin. Mutta jos niin käy, se auttaa meitä”.
Katainen joutui hiljattain ripittämään ministereitä ml. ulkoministeriä löysistä puheista Suomen mahdolliseen euroeroon liittyen. Hallituksen sisäpiiriläiset ja yritysjohtajat ovat tyrmänneet lähtöpuheet. Euroon liittymistä alleviivataan strategiseksi valinnaksi Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttaneen sekaannuksen vuoksi.
Suomi on poistamassa Venäjän rajalta jalkaväkimiinat, jolloin rajan yli pystyisi kävelemään Suomen puolelle. Meillä on yhteistä rajaa Venäjän kanssa noin 1000 km. Katainen sanoi Viime eduskuntavaalien alla, jos kokoomus vaalit voittaa, kuten kävi, Suomi tulee hakemaan jatkossa Naton jäsenyyttä. Tämä tietäisi sitä, että Venäjä miehittäisi Suomen, ottaisi Suomen lentokentät hallintaansa ja pian olisimme Venäjän vallan alaisia. SIINÄ VAIHEESSA SAISIMME SANOA: "HYVÄSTI ITSENÄINEN SUOMI!"
Petri: vaikeuksia pysyä blogin aiheessa?
Ja jalkaväkimiinat on varastoissa eikä rajalla.
Saksassa on kuitenkin kansakunta, joka tulevissa liittovaltiovaaleissa äänestää oikeusistuimesta huolimatta ja päättää euroalueen tulevaisuuden. Kuka haluaa tehdä poliittisen itsemurhan? Parempi osapuoleni tulee yöllä Berliinistä.
Kun ihminen tekee valinnan -- tässä tapauksessa ryhtyy kannattamaan nykyistä europolitiikkaa tukipaketteineen sekä lopulta tien päässä odottavaa liittovaltiota -- hän näyttää monesti lopettavan ajattelun. Tosiasioista hyväksytään vain ne, jotka tukevat tehtyä valintaa, muut sivuutetaan.
Tällainen harha on vaarallinen, sillä sen vallassa oleva ei ota huomioon muuttuneita olosuhteita, vaan jatkaa entisellä linjalla tyyliin "euro on peruuttamaton". Erittäin valitettavaa tämä käyttäytyminen on silloin, kun sen seurauksista kärsii koko kansakunta, eikä vain kyseinen päättäjä.
Niin. Tässä tapauksessa seurauksista saattaa kärsiä ei vain Suomi, vaan koko Eurooppa.
Toimivia tuttuja liittovaltioita ovat mm. Saksan liittotasavalta ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, omalla tavallaan myös United Kingdom (Englanti, Wales, Skotlanti ja Pohjois-Irlanti). Euroopalla, sellaisena kuin se tällä hetkellä monimuotoisina kansallisvaltioina on olemassa kielellisesti, kulttuurisesti, taloudellisesti, mentaalisesti ja jopa moraalisesti, tuskin on luontevaa liittovaltiotulevaisuutta. Talous ei riitä yhdistäväksi tekijäksi.
Euroopasta saa vain raa'alla pakolla muodollisen, muttei aidosti toimivan liittovaltion. Jos halutaan kuulla, kuten pitäisi tehdä, lähes 500 miljoonan ihmisen kantaa asiasta (niinhän demokratioissa pitäisi toimia), olisi kai jo syytä pohtia löyhempää valtioiden liittoa nimeltä EU.
Silloin on syytä tottua myös eurosta luopumisen tuskaan.
Teperyyden tai tyhmyyden huippuna näen ja pidän sitä, että EU:hun aletaan haalimaan Euroopan ulkopuolisia maita kuten esimerkiksi Turkki. No, on Turkista pieni pala Euroopan puolella, mutta valtaosaltaan se on Aasian puoleinen valtio.
Aasian puoliesten valtioiden mukaantulo sekoittaa uskontokuntien määrää entisestää. Kuvioihin tulevat mukan islamin uskoiset ja nämä alkavat vaatia kaikissa oppilaitoksissa, että heidän on saatava harjoittaa omaa uskontoaan. Ne edustavat kuitenkin vähemmistöä kansasta ja tulee turhan kalliiksi pienelle määrälle erioppisia kansalaisia järjestää omat oppitunnit.
Turkki on tosiaan liian iso, erilainen ja taloudellisesti sekä poliittisesti kehittymätön EU:n jäseneksi. Olisi suuri virhe ottaa se mukaan. Joidenkin EU-maiden haaveet Turkin ottamisesta jäseneksi ovat esimerkki siitä, että EU:ssa ei opita mitään. Toistetaann aikaisempia virheitä -- entistä suuremmassa mittakaavassa.
Mutta vieläkin pystyttäisiin tekemään valintoja siitä, maksammeko tulevan laskun kokonaisuudessaan vai pyrimmekö vaikka Tanskan malliin. Toiset vaan osaa, nykyinen suomalainen mielistelymalli ytimineen suorastaan alleviivaa suomalaisen naiviuden. Olemmeko todellakin näin tyhmä ja naivi kansakunta, jota saa viedä narusta miten haluaa, ilmeisesti. Pistää Pisatutkimukset ihmettelemään, eikö minkäänlaista omaa ajattelua enää sallita vai onko tuokin ollut vain tiukkaa toiston tuomaa ulkoa opettelua. Nuorisoketjun "vastuunkanto" pahimmasta päästä mitä Suomelle on pitkään aikaan tapahtunut.
Olisiko mitään mahdollisuutta saattaa nämä vähäjärkiset päättäjät sekä rikosoikeudelliseen- että taloudelliseen vastuuseen?
He estivät myös kansanäänestyksen kaikissa Euro asioissa.
Säälittävin on Lipponen joka totesi ettei Suomen markasta luovuta. Unhohti vain mainita ettei ainakaan viikkoon.
Parasta mitä nykyhallituksellemme voi tehdä on vetää heidät alas vessan pytystä.
Hunajalla houkutteleminen onnistuu helposti. Jatkotoimet voi hoitaa uhkailemalla ja pelottelemalla. Mario Draghi: ”The euro is irrversible"
Haluan nyt tietää, mikä on PerusSuomalaisten kanta €uroon ja liittovaltio Eurostoliittoon.
Järjestettinkö meillä kansanäänestys eurosta - ei tietääkseni mutta voihan olla, että pikkujutut menee förbii.
Raimo Sailas on tehnyt pitkän virkauran valtiovarainministeriössä ja ollut tosiasiassa Suomen ehkä eniten valtaa pitänyt mies. 1990-luvun laman hoidossa hänen määrätietoisen -- ja jälkikäteen arvioiden pahasti väärässä olleen -- säästöpolitiikkansa sosiaalisia seurauksia niitetään nykyisin, ja yhä pitkälle eteenpäin. Hän mielisteli IMF:n "neuvonantajia" ja varmisti, että Suomen pussittaneet kansainväliset lainakauppiaat saivat saatavansa.
Hän luultavasti oli lainakauppiaiden kannalta luotettavin paikallinen bulvaani. Poliittisella puolella Ahon hallituksesta Iiro Viinanen jatkoi suoraan Lipposen hallituksessa -- näin vaalien tulos mitätöityi, eikä mitään tosiasiallista muutosta talouspolitiikassa tapahtunut. Hmmm -- tuntuuko jotenkin tutulta? Nykyistä meininkiä ei keksitty nykyisessä tilanteessa.
Raima Sailaksen mielipiteet ovat ehkä muuttuneet -- toivottavasti -- mutta niillä ei taida enää olla samaa painoarvoa kuin mikä niillä matkan varrella on ollut. Joka tapauksessa Sailaksen "viisauteen" vetoaminen on aika arvostelukyvytöntä ja vähän naurettavakin asenne.
Kyse on kuitenkin rahaministeriön korkeimman ja kokeneen virkamiehen lausunnosta. En sitä noin vähättelisi.
Sailas joutui 1990-luvun lamassa tekemään likaisen työn kun poliitikot pakoilivat. Suomen lainahanojen katkeminen oli lähellä ja sekin piti estää. Pelastusta haettiin sekä sisäisellä että ulkoisella devalvaatiolla, joilla saatiin kilpailulyky kuntoon. Sen avulla vienti veti Suomen suosta.
Ei tuota voi epäonnistumiseksi sanoa, vaikka virheitä varmaan tehtiin paljonkin. Ja tuollaisesta kaaoksesta syntyy aina vakavía vaurioita ja ne kärsii aina kriiseissä heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät.
Millä keinolla sinusta Suomen olisi pitänyt ratkaista 1990-luvun lama? Laman aiheutti muuten järjetön valuuttapeli ja pitäytyminen jäykissä rakenteissa - aivan kuten nyt.
""Millä keinolla sinusta Suomen olisi pitänyt ratkaista 1990-luvun lama? Laman aiheutti muuten järjetön valuuttapeli ...""
Minulle riittäisi ihan "ratkaisuksi" se että niin poliittiset päättäjät kuin taloudelliset toimijatkin puhuisivat asioista julkisuudessa niin etteivät todelliset toimijat ja toimet hautautuisi passiiviverbimuotojen kielipöhöön.
Mauno Koivisto masinoi maassa rahataloudellisen ekspansion, jonka kansainväliset lainakauppiaat hyödynsivät täyttämällä maan "halvalla" rahalla kunnes se upposi. Se oli tapahtuma, jossa aktiivinen toimijapuoli pussitti pikkuvaltion -- ja operaatio tapahtui saman kokeillun kaavan mukaan jolla monet kehitysmaat oli jo ripustettu ikuisiin velkakoukkuihin.
Ei siinä "maan pelastamisessa" enää mitään kunniaa ollut, eikä sellaista tarvitse jakaa. Jos siinä joku näkee jotain "onnistumista" niin kyllä silloin hän on lähtenyt keskeltä liikkeelle.
Eihän tuo tilanne ole vain Suomen oma, vaan osa sitä "kansainvälisen kapitalismin kriisiä", josta mm. Soros on osuvasti teoretisoinut. Se kirja suomennettiinkin silloin lamakokemusten lääkkeeksi, mutta opit eivät edelleenkään ole menneet talouspoliitikoille perille. Yhä vain lainakauppiaat ovat jumalia, ja heidän pussittamansa valtiot "syyllisiä" -- niin mihin?
Tuon konkurssin pelasivat kasaan nimenomaan Koivisto holtittomalla luottapolitiikalla sekä valtiovarainministeri Liikanen (huom!) hervottomalla valtion tuhlauspoltiikalla. Sitten mukaan astuivat Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg, joka halusi astua eurooppaan pää pystyssä eikä nolona ja piti siksi yllä ylikorkeaa valuutan tasoa. Siitä taas seurasi se, että vaihtotase repesi pakkaselle ja Suomi joutui ottamaan velkaa ulkomailta.
Kun maa velkaantuu ulkomaille se joutuu kaikkein herkimmin kansainvälistén pankkien kiristyksen kohteeksi. Italia on selvinnyt kohtalaisen pitkää suurella velalla, koska se rahoitti valtion velan omasta maasta. Mutta kun euron myötä vaihtotase repesi, alkoi vaikeudet kasaantua.
Kun halusit nimenomaan käyttää lamaa Sailaksen kriittisen eurokommentin vähättelyyn, muistutin vain siitä että voi ampua väärää maalia. Sailas joutui paskaa lapioimaan silloin, kun sopan keittäjät luikkivat tiehensä. Ja jotenkin sopasta oli selvittävä ulos ja se jopa onnistui jotenkuten.
Kansainvälisiä pankkiireita turhaan glorifioidaan. Hehän ovat yksi roistoryhmä kriisien taustalla. Mutta millä lailla se perustelee pyrkimystäsi vähätellä Sailaiksen kommenttia?
Sailas joutui mitä joutui -- kaikkihan nämä toimijat toistelevat viattomat silmät pyöreinä miten juuri he ovat olleet pakkoraossa, miten "ei ole ollut vaihtoehtoja" -- ikään kuin taloudellinen tilanne olisi todellakin kuin sää tai jokin muu luonnonilmiö. Ihmisen on se vain otettava vastaan, siihen sopeuduttava -- turha on potkia tutkainta vastaan.
Mutta talous ei ole mitään sellaista. Taloudessa ei tapahdu mitään ellei yksillä ole enemmän rahaa kuin toisilla -- ja kaikki mitä taloudessa tapahtuu, tapahtuu niiden ehdoilla joilla rahaa on. Hullusti asiat menevät, kun rahamagnaatit omivat rahan ja alkavat toimia raha-auktoriteetteina ja sanella miten raha-arvoja muodostetaan. Niitä on nyt muodostettu maailmaan sata tai tuhat -- ei mitään väliä -- kertaa enemmän kuin mitä on maailman reaalitalouden koko arvo.
Ja, kyllä, juuri ne ovat sitä "velkaa". Velka ei ole syntynyt syömällä enemmän kuin on tienattu -- sellainen tapahtuma ei reaalimaailmassa ole edes mahdollinen -- vaan se kaikki on pelkkää rahapelureiden peliä. Eikä sillä olisi mitään legitimiteettiä, jos sitä peliä nimitettäisiin peliksi, eikä "taloudeksi".
Kyllä näillä kaikilla päättäjillä -- poliitikoilla, virkamiehillä, taloustoimijoilla -- olisi mahdollisuus avata suunsa ja puhua taloudesta muutenkin kuin toistelemalla typeriä fraaseja "pakottavista tilanteista", "vaihtoehtojen puuttumisesta", jopa "vastuullisuudesta", jne. Tosiasia joka tapauksessa on, että maailmassa on paljon, paljon, paljon enemmän velkaa kuin mitä kukaan koskaan pystyy maksamaan. Ellei huvita kysyä miksi, voi tietysti pettää itseään ja muita kuvittelemalla että siinä on jokin suuri järki jossain taustalla.
Mutta siinä ei ole. Se on pelkkää järjettömyyttä. Sitä päivää odotan, että joku muukin kuin joku Soros sanoo sen selvästi ääneen. Ettei ole kyse mistään reaalisesta, että kysymys on käsittämättömästä todellisuudentajuttomuudesta, jossa pelureiden peli legitimoidaan realiteettina.
Puhumme näköjään toistemme ohi. Enkä tiedä olemmeko edes asioista kovin paljoa eri mieltä.
En vain näe logiikkaa siinä, että ruttaat Sailaksen puheet sen vuoksi, mitä tapahtui 1990-luvun alussa. Ja se mikä tapahtui silloin ei ollut siinä määrin Sailaksen vastuulla, että se hänen uskottavuutensa romuttaisi.
Päälle kaatunut talouskriisi on kuin syttynyt sota. Jotakin on tehtävä. Ja toimia voi arvioida sen mukaan, miten niissä onnistuttiin. Ja 1990-luvun laman arkkitehdit (Koivisto, Liikanen, Kullberg, Puntila,...) toimivat katastrofaalisesti, laman korjaajat purkivat pommit. Olin itse 1990-luvun laman oloissa vippaamassa rahaa Suomeen Kuntarahoituksen toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Aivan aitona pelkona oli se, saadaanko mistää rahaa koneiston pyörittämiseen. Jos ei saada, miten hyvinvointipalveluja rahoitetaan. Jos on joutunut kiristäjien (pankkiirit) armoille, siitä pitää päästä eroon. Filosofointi ja moralisointi ei liene oikea tapa toimia silloin kun kriisi on päällä. Sen aika on myöhemmin.
Sen verran läheltä tuota seurasin, että en näe tapahtumien romuttaneen Sailaksen uskottavuutta. Ja nyt kun hän rikkoo virkamiesten pyhän omertan lain ja nimenomaan kertoo kaipaamallasi tavalla, että on vaihtoehtoisiakin toimintatapoja, ruttaat mielipiteet väittämällä hänen menettäneen uskottavuutensa 1990-luvun lamassa. En ymmärrä logiikkaasi.
""Puhumme näköjään toistemme ohi. Enkä tiedä olemmeko edes asioista kovin paljoa eri mieltä.""
Juu, emme ole -- jos tämä "eriviritteisyys" pitäisi määritellä, niin sanoisin, että itse asioista olen vielä enemmän sitä samaa mieltä jota sinä näytät olevan.
Ja hienoa että Sailaskin esittää nyt julkisesti kriittisiä mielipiteitä. Ehkä ne omassa ympäristössään -- maan tärkeilevimmän, kaikkeinpöhöisimmän ja -pönäkimmän "kulttuurijulkaisun" sivuilla -- saavat edes jonkun auktoriteettiuskoisen muuttamaan edes vähän eurouskomuksiaan.
""Filosofointi ja moralisointi ei liene oikea tapa toimia silloin kun kriisi on päällä. Sen aika on myöhemmin.""
No ei sen aika ole ollut koskaan, ainakaan sen "kartesiolaisen järjen" vuosisatoina, jonka vaikutuksesta talousajattelumme on sellaista kuin se on. Enkä oikein usko että käsiteanalyysin aikaa tuleekaan. Talousromahdus voi tulla, ja romahduksen jälkeen saattaa syntyä joitakin uusia tapoja ajatella talouden kokonaisuuksia -- mutta nekin syntyvät paineessa ja pakossa, eivät minkään kriittisen järjen kirkastamina.
Vasta aivan viime aikoina -- toistuvien, kasvavien romahdusten aikaan -- talosuteoreetikot ovat alkaneet puhua rahatalouden (finanssitalouden) ja reaalitalouden toisistaan irtoamisesta. Esimerkiksi Spengler puhui siitä jo 20-luvulla, ennen 30-luvun lamaa. Filosofisten visioiden haikaileminen on ylioptimismia. Taloustoimijat ja -päättäjät ovat pakotettuja vain koheltamaan kriisistä kriisiin.
Filosofian aika on vähän samanlainen utopia kuin "kakun jakamisen aika" liberalistisessa ajattelussa. Siitäkin puhutaan -- sanotaan että ensin on saatava kokoon se kakku ennen kuin on mitään jaettavaa -- mutta koskaan kukaan ei ole julistanut kakun jakamisen aikaa, että nyt se sitten vihdoin on.
Siinä on jokin logiikka jota minä en ymmärrä. Tai, no, ymmärrän hyvinkin, yhtä hyvin kuin aasi ymmärtää porkkanaa turpansa eteen ripustettua.
"talosuteoreetikot ovat alkaneet puhua rahatalouden (finanssitalouden) ja reaalitalouden toisistaan irtoamisesta. Esimerkiksi Spengler puhui siitä jo 20-luvulla, ennen 30-luvun lamaa."
Tuo on itseänikin askarruttanut jo pitkään sen verran, että tein siitä viime vuonna kirjoituksen Hesariin, joka yllättäen sen myös julkaisi.
1930-luvun laman taustalla oli tuo erkaantuminen, silloinen finanssikupla. Syntynyttä lamaa yritetiin hoitaa eri tavoin kultakannalla, hyperinflaatiolla (Saksa) sekä reaalitaloudellisella elvytyksellä (New Deal, Saksan julkisten töiden ja varusteluohjelma).
Millään lamaa ei saatu lopullisesti taltutettua, USA:ssa oli vielä 1940 keväällä työttömyysprosentti lähes 20. Vasta kun USA aloitti varusteluohjelman, työttömyys laski olennaisesti.
Lopullisesti 1920-luvun pörssiromahduksen ja 1930-luvun laman lopetti suuri kulutusjuhla - toinen maailmansota. Sen jälkeen oli olot myllätty uudelleen ja maailmassa riitti rakennettavaa. Kauhulla miettii, millä keinoilla tämä kaaos lopulta ratkaistaan? Eurokriisihän on vain eurooppalainen erityismauste kaaoksessa. Taustalla on tuon finanssikuplan puhkeaminen. Ja pohjimmaisena syynä se, että finanssitalous on kasvanut paljon suuremmaksi kuin reaalitalous.
Niin se menee kuin Seppo sanoi, rahankäytön määräävät ne, joilla sitä on. Toisaalta he edustavat tästä yhteiskunnasta vähemmistöä ja ovat ottamassa itseä pienempi tuloisemmilta kansalaisilta lisää maksuina, veroina ja etuuksien heikennyksinä tekemällä leikkauksia niihin.
Tällä pienempituloisten ryöstämisellä saadaan vain pieni murto-osa kokoon siitä määrästä, mitä on kokonaistarve. Ei kestä pitkään, kun leikkaukset eivät enää riitä ja suunnitellaan uusia leikkauksia. Ei ole ihme, että Suomen taloudella menee heikosti ja kansa voi huonosti.
Että Suomen pusittaneet lainakauppiaat? Ja lehmä lentää.
Presidentti Koiviston, Suomen Pankin johtajan Ralf Kullbergin ja Suomen Pankin johtaja Puntilan pakkomielle "vahva markka" piti Suomen pankkien antolainakoron 15 % tasolla kuuden vuoden ajan. Ennestään vahva markka revalvoitiin vuonna 1989. Tappavan korkotason vuoksi ja revalvoinnin houkuttelemina 100 000 pk-yritystä ja taksiyrittäjää otti halpaa valuuttalainaa ulkomailta.
Hillittömän korkeasuhdanteen päätteeksi asuntomarkkinat ja automarkkinat kuumentuivat äärimmilleen ja romahtivat. Asuntomarkkinoiden kuumentuminen alkoi lokakuussa 1987 siitä, että New Yorkin pörssiromahduksen pelästyttämät sijoittavat vetivät rahansa pois Helsingin pörssistä ja sijoittivat ne asuntoihin. Siitä alkoi asuntomarkkinoiden hillitön korkeasuhdanne, joka päättyi täydelliseen romahdukseen.
Vuonna 1989 Suomessa myytiin 160 000 uutta henkilöautoa. Myös automarkkinat romahtivat täydellisesti vuonna 1991.
Suomen laman merkittävin aiheuttaja oli Neuvostoliiton yksipuolinen päätös lopettaa clearing-kauppa eli valuuttatiliin perustunut idänkauppa yhdessä yössä vuoden 1991 alussa. Persaukinen Neuvostoliitto ei pystynyt maksamaan Suomelle 3 miljardin markan velkaansa. Tavarat oli toimitettu sopimusten mukaan, mutta maksua ei saatu. Se kaatoi suuriakin vientiyrityksiä ja kauppahuoneita ja ne 3 miljardia markkaa olivat poissa Suomen kansantaloudesta.
Euroopan talousalueen jäsenyyttä hakenut Suomi sitoi markan EY:n valuuttakurssimekanismiin (ERM), joka romahti syksyllä 1992 siitä syystä, että George Soros löi miljoonilla punnilla vetoa sen puolesta, että Ison-Britannian punnan arvo romahtaa, ja romahtihan se. ERM-mekanismiin vahvana markkana kiinnitetty Suomen valuuttayksikkö joutui kestämättömän paineen alaiseksi ERM-mekanismin romahtamisen ja punnan vaihtokurssin romahtamisen vuoksi. Edessä oli pakkodevalvaatio, koska vahvat ammattiliitot kuten Metalliliitto torjuivat selvitysmies Kalevi Sorsan ehdottaman "sisäisen devalvaation".
Pakkodevalvaation jälkeen markka jätettiin kellumaan. Lopullinen devalvoitumisprosessi oli 27 ja se kaatoi välittömästi konkurssiin mainitut 100 000 valuuttalainaa ottanutta pk-yritystä ja taksiyrittäjää.
Sen lisäksi hillittämän korkeasuhdanteen aikana kuntien ja valtion verotulot kasvoivat 10 % vuosivauhtia vuosina 1996-1990. Sen perusteella kuntien ja valtion viisivuotiset menoautomaatit säädetiin vuonna 1990 verotulojen 10 % vuosikasvun varaan myös vuosiksi 1991-1995.
Laman aikana verotulot romahtivat ja myös välillisen verotuksen tuotto romahti, koska hyväosaiset vähensivät kulutustaan solidaarisuussyistä laman aikana. Suomen kuntien ja valtion menoautomaatit rahoitettiin ulkomaisella lainanotolla vuosina 1991-1995. Japanilaiset pankit rahoittivat Suomen kuntien ja valtion menoautomaattien ylläpidon ja sen vuoksi Suomen ulkomaanvelka nousi muutamassa vuodessä tähtitieteellisiin lukemiin.
"Luotiin menoautomaatteja", sanoi presidentti Koivisto tv-haastattelussa kesällä 1995.
Taloustapahtumisesta saadaan erilaisia kuvauksia riippuen tarkastelupisteestä -- vallalla olevan ja "realiteetteina" omaksutun talousajattelun "sisältä" koko talousajattelun legitiimisyyttä ei tietenkään pystytä millään tavalla kyseenalaistamaan.
Itse näen eurooppalaisella uudella ajalla kehittyneen liberalistisen talous"järjen" lähinnä keskiaikaisen teokratian jatkeena, jossa rahaan liittyy pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma, ja moderni iankaikkisuus on uskoa aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen.
Suhteessa oman käsitetodellisuutensa sisäistäneisiin talous"ajattelijoihin" olen tyytynyt lähinnä peräämään edes alkeellista käsiteselvyyttä esimerkiksi taloustoimijoiden roolien kirkastamiseksi. Ja, kyllä, siinä lainakauppa on aktiivista operatiivista toimintaa johon kaikkien inhimillisen vuorovaikutusten yleisten pelisääntöjen mukaan tulisi kuulua myös vastuun kantaminen toiminnan seurauksista -- mutta koska talousajattelu on perusluonteeltaan uskonnollista, näin ei ole.
Rahamagnaatit edustavat taloususkonnon hyvää, ja heillä on ikään kuin legitiimi valta määritellä lainanottajat vastuullisiksi lainanotosta. Velkakuplien puhaltaminen ei ole synti, lainakoukkuihin ripustettujen maksukyvyttömyys on.
Kukaan taloususkova ei esitä sellaisia olennaisia kysymyksiä kuin miten ylipäänsä on mahdollista, että systeemistä voidaan irrottaa tai systeemiin luoda velkasummia joita kukaan ei edes teoriassa koskaan pysty maksamaan? Tai muuta vastaavaa. Taloutta tarkastellaan vain kuin putken läpi, nähdään yksi taloustapahtuma kerrallaan, yksi velkasumma kerrallaan -- ja samalla kuvitellaan että taloutta kuitenkin tutkitaan jonkin "yleisen taloudellisen järjen" puitteistuksissa.
Talous on eurooppalaisen uuden ajan harhaisin ajattelulaatu. Mitä pikemmin yleinen usko ja luottamus taloustoimijoiden toimien legitiimisyyteen romahtaa, sitä parempi. Jos jonkun silmät aukeavat näkemään, että lainakauppa on aktiivisessa roolissa ja lainanotto tapahtuu kasvottoman kaikkivoivan rahan "järjestämillä" ehdoilla, se voi olla jo jonkun käsityskyvylle hyvä alku.
Ei Suomi ole hyötynyt mitään eurosta, jos vertaa tilannetta ennen 1990-luvun lamaa, jolloin Suomella meni erittäin hyvin. Jos joku uskaltaa sanoa euron tuoneen vakautta, niin kuittaan "ja hevon p*sk*t". Mikä vakaa tämä nykypäivän euro enää on? Koko ajan mennään epävakaampaan suuntaan, mitä herrat kaunistelevat.
Sellaista tuotantoa ja tuotetta ei ole, jonka tuotannon määrää voidaan kasvattaa rajattomasti ja saada entistä suurempi liikevaihto / myyntivoitto. Menee jo herrojen ahneuden piikkiin.
Entäs sitten, kun EKP on jaellut "rajattomat" korkotukensa, eli ostellut roskaa jäseniensä runsaskätisellä tuella, eikä rahat enää riittäneet enempään? -Tietenkin solidaarisesti olemme kaikki yhtä varattomia.
Mites minä muistan kanavalehdestä tuon artikkelin lopupuolen olleen sitten sitä samaa - Euro pysyy ja EU ja sen eteen teemme kaiken jne,,
Alku oli lupaava mutta se loppuosa sitä samaa länkytystä.
Muistanko väärin ? Olli Pusa, kirjoitit siitä taannoin , oliko se loppupuoli jotenkin noin ?
Muistaakseni siinä lopussa ei ollut mitään euron ylistystä. Siinä todettiin, että kehitys on mennyt kohti tulonsiirtounionia ja liittovaltiota. Kirjoituksessa peräänkuulutettiin rehellistä keskustelua asiasta.
Suosittelen tällekin blogistanille kirjoittavan Esko Seppäsen uusinta kirjaa, €mumunaus.
Innostuin kirjasta sen verran, että kirjoitin oheisen arvion siitä:
Esko Seppänen on puolukannasta huolimatta yllättävän pätevä analyytikko. Luin hänen talouselämää käsitteleviä kirjoituksiaan Suomen Kuvalehdestä jo 1980-luvulla.
Seppäsellä on teräviä havaintoja.
Korkeasuhdanteen aikana Suomen pankit Kansallispankki, Yhdyspankki, osuuspankit ja säästöpankit kylpivät rahassa ja kilpailivat luottoasiakkaista. "Meiltä saa" oli Säästöpankin mainoslause. SKOP eli Säästöpankkien Keskusosakepankki pyrki agressiivisesti yritysten luotoantajaksi, osti Tampellan ja valtasi nurkan Helsingin Osakepankista. SYP korjasi HOPIn pois kuleksimasta.
Korkeasuhdanne huipentui siihen, että jobbarit kulkivat asuntovaunuilla eri puolilla Suomea ja soittivat pankin pysäköintipaikalta kännykällä pankkiin ja pyysivät luottoa. Liedon Säästöpankki oli ainoita pankkeja, jotka haistattivat pitkät kännykällä luottoa pyytäneille jobbareille.
Kannattaapa Tossavaisen ja muiden "ei ole eurosta ollut mitään hyötyä" -tyyppien miettiä hieman kuinka markan olisi käynyt siinä kun muut ovat eurossa. Rahaunioni on ollut selkeä etu ja etenkin vientiteollisuuden osalta se on ollut myönteinen asia. Kriisin aikana ei tietenkään, joskin kriisiin nyt määritelmällisesti kuuluu ettei myönteisiä puolia ihan helposti löydä. Olisiko tuo ahdinko pienempi omalla valuutalla? Olisiko jokin asia selkeästi paremmin ja jos, niin mikä ja miten? Paitsi mielikuvallinen tyytyväisyys siitä että ollaan "omassa" rahassa.
Tanska ja Ruotsi säilyttivät oman rahapolitiikan. Vertailu heidän ja rahaliittoon kuuluvien välillä on helppo tehdä.
Partanen puhuu vientiteollisuudesta. Esim. Ruotsin vientiteollisuus on hyötynyt kruunusta.
Ruotsi on EU:n, mutta ei rahaliitto EMU:n jäsen ja sillä menee taloudellisesti lujaa. Rahayksikkönä Ruotsilla on Ruotsin kruunu, jolla se on käynyt kauppaa. Valuutanvaihto tulee joka tapauksessa kysymykseen euromaillakin, kun kauppaa tehdään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. EU ja euro eivät ole olleet sitä, mitä aluksi annettiin ymmärtää ja nykyisessä muodossaan euro ei ole toimiva.
Lyhytnäköisyys tuo kyllä aluksi iloa, mutta lopuksi suuren suoran surua. Näin on EU taru sitten lopussa. Selittelyt ei auta. Jää vain se tärkeä kysymys, eli kuinka Suomi selviää mahdollisimman vähillä menetyksillä, kun karahdetaan karille. Toivottavasti pohja edelleen pitää, eikä ruuma tule täyteen vettä.
Eu kangas on niin täynnä paikkoja, että kohta paikkoja on enemmän kuin alkuperäistä kangasta. Aluksi yhteinen kangas oli koko EU. Nyt sitten paikkaillaan toisten taloutta ja paikattavaa on vain yhä enemmän. Kun niitä rahareikiä on luvattoman paljon.
Rahareikien suuri määrä ja niihin katoava loputon rahavirta luulisi hallituksen ottavan järjen käteen, koska mistään ei tule mitään valmista. Maksukyvyttömiä ja velkaisia EU-maita roikotetaan väkisin reikiintyneessä EU:ssa.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 59 kommenttia