Reijo Tossavainen, toisinajattelija Sanoja ja tekoja. Nöyrästi, mutta nöyristelemättä.

Miten mediatalot välttävät täyden romahduksen?

Perinteinen paperimedia on historiansa rajuimman muutoksen kourissa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on menettänyt jo noin puolet tilaajistaan. Nykyvauhdilla päästään nollaan viimeistään 10 vuoden kuluttua. Kehityskulku on samansuuntainen myös muilla paperilehdillä.

On kuviteltu, että nettilehdet pelastavat tilanteen. Niin ei tule olemaan. Nettilehden levikki on jämähtänyt lähes paikoilleen esimerkiksi Helsingin Sanomissa.

Aluksi mainostajat eivät juuri reagoineet levikkien pienenemiseen. Sittemmin mainonta on vähentynyt, mutta ei samassa suhteessa kuin levikit ovat pienentyneet. Siksi lähivuosina on odotettavissa mainonnan jyrkkä väheneminen.

Nykymenolla mediatalojen tulevaisuus on todella synkkä. Arvioin, että noin 10 vuoden kuluttua useimmat sanomalehdet ilmestyvät paperisina vain kolme kertaa viikossa. Se tietää myös sitä, että lehdet ja samalla muukin posti jaetaan useimmiten kolme kertaa viikossa. Seurauksena on useiden tuhansien työpaikkojen häviäminen.

Tuhansia työpaikkoja häviää myös lehtitalojen toimituksista, sivunvalmistuksesta, painamisesta ja hallinnosta.

Miten tulevasta voidaan selvitä mahdollisimman pienin kolhuin? Ratkaisun avaimet ovat toimituksissa.

Tästä maasta ovat hävinneet puoluelehdet lähes kokonaan. Ne, jotka vielä ilmestyvät, voivat tehdä sen vain pienimuotoisesti ja yhteiskunnan tuen turvin. Tilaajina ovat vain puolueiden aktiivisimmat kannattajat.

Puoluelehtien alamäki johtuu siitä, että lukijat haluavat neutraalia ja objektiivista journalismia. Varsinkin nuoremman polven punavihreät toimittajat pitävät tärkeänä oman agendan esilläoloa myös muodollisesti sitoutumattomissa lehdissä. Se ei kiinnosta useimpia lukijoita. He haluavat tietää asiat sellaisina kuin ne ovat.

Netissä perinteisten lehtien tilanne muuttuu täysin. Siellä ne joutuvat samalle viivalle muiden siellä toimijoiden kanssa, joita on aina vain enemmän. Lehtien kustantajat, päätoimittajat ja toimittajat eivät enää yksin päätä keneltä kysytään, mitä kysytään ja mitä johtopäätöksiä tehdään. Siellä ollaan lukijoiden armoilla.

Jos nykyiset lehtitalot haluavat menestyä verkkolehtinä, niillä on vain yksi keino menestyä. Toimitusten työn pitää olla mahdollisimman neutraalia ja objektiivista. Netissä on paperilehteä paljon helpompaa siirtyä lukemaan uutisia ja muita asioita toisaalle, jos tarjonta ei miellytä.

Tilanne ei näytä hyvältä. Yhä suurempi osa toimittajista elää omassa punavihreässä kuplassaan. Eivätkä he ymmärrä sitä. Siksi edessä on kivinen tie. Mutta niinhän se on, että sitä saa mitä tilaa.

................

Jos haluat, että muutkin lukevat blogin, niin paina oheisia Facebookin ja Twitterin painikkeita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

"Miten mediatalot välttävät täyden romahduksen?"

Toivottavasti eivät mitenkään ja toivottavasti myös valtiollisen YLE:n propagandatoimiston määrärahat pudotetaan kymmenekseen nykyisistä määrärahoista.

Internet on muuttanut tiedonvälityksen vapaaksi ja edesauttanut näin sananvapauden todellista toteutumista. Nykyään kuka tahansa voi saada äänensä kuuluville ja mielipiteensä yhä useamman luettavaksi. Kansalaiset ovat yhä vähemmän virallisen mielipiteen muokkauksen ja propagandakoneiston vaikutusvallan alaisina ja saavat yhä enemmän vaihtoehtoisiakin näkökulmia asioihin, joka on äärettömän hyvä asia.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Tossavainen menee asioiden edelle.

Ei ole printtihesarin tilausmäärä ihan puolittunut edes vuoden 2001 alusta jolloin tilauskanta oli 440k paperilehteä.

Viime vuonna printtihesarin tilausmäärä oli 285k ja digilehden tilausmäärä 163k. Eli yhteenlaskettu tilaajamäärä oli 448k. Tosin sama henkilö tilaa molemmat. Meillä vaimo lukee printtiä ja minä digiä.

Kannattaa myös huomata, että digihesari aloitti vuonna 2012 ja tilaajakanta oli heti 130k. Tämän lisäksi HS alkoi julkaista viime elokuussa HS Ilta digiversiota.

Se millä on merkitystä journalismin kannalta Tossavainen unohtaa kertoa. Printtihesarin lukijamäärä oli viime vuonna lähes 800k lukijaa. Kyllä se informaatio yhden Hesarin sisällöstä leviää useamalle lukijalle kuin tilaajalle.

HS lukijämäärä sekä printtilehden ja digilehden osalta on reilusti yli miljoona lukijaa päivässä. Viesti menee perille.

Reijo Tossavainen

Helsingin Sanomien paperi- ja nettijulkaisujen yhteenlaskettu lukijamäärä on laskenut viime vuodesta tähän vuoteen noin 5 prosenttia. Luku kertoo, että netti ei pysty korvaamaan paperilehden lukijamenetyksiä.

Siitä mitä HS-Pravdan levikki enimmillään oli, ja mitä se tänään on, levikki noin puolittunut. Siis paperilehden.

Levikin lasku viime vuosina on ollut noin 8-9 % per vuosi eli noin 30.000 tilaajaa.

Muilla sanomalehdillä levikin lasku on ollut suhteellisesti suurinpiirtein samaa luokkaa.

Levikin laskuvauhti on vain kiihtynyt.

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Juuri tässä on intternetin voima. Kaksi täysin erilaista mielipidettä.
Tämä on juuri sitä todillista sanan vapautta mitä saskan Herarissa ei ole

Reijo Tossavainen

Median murros vie tuhansia ellei yli 10.000 työpaikkaa. Se on paljon.

Mutta vanhan sanonnan mukaisesti ei niin huonoa, etteikö myös hyvää.

Tunnetusti media/toimittajat suhtautuvat perussuomalaisiin torjuvasti. Jos olisimme pelkästään perinteisen median varassa, perussuomalaiset puolueena olisi pieni puolue. Emme olisi saaneet sanomaamme kansalaisten tietoon.

Perussuomalaisten vahvuus on netti. Siellä eräiden selvitysten mukaan me olemme näkyvin puolue. Se, että perussuomalaiset ovat aktiiveja netissä, johtuu tietenkin siitä, että perinteinen media ylenkatsoo meitä perussuomalaisia.

Sitä mukaa kun perinteiset norsunluutornit kaatuvat, sitä mukaa perussuomalaisten asema tiedotuksen kentällä vahvistuu. Se on hyvä asia. Se varmistaa sen, että perussuomalaiset tulee olemaan jatkossakin merkittävä puolue.

Kustantaja, päätoimittaja ja toimittaja eivät tulevaisuudessa yksin päätä ketä haastellaan, mitä kysytään ja mitä johtopäätöksiä tehdään. Se on erittäin hyvä asia.

Lauri Wirén

Ennen luin Hesaria. Nyt haen tietoni päivittäin 5-10 eri lähteestä. Sanoisin, että kehitys on ollut myönteistä, kiitos internetin.

Reijo Tossavainen

Ennen luin Hesaria, maakuntalehteä ja paikallislehteä. Nyt niitä enemmän luen netistä löytyvää tietoa.

Hesarin ja Etelä-Saimaan tilaukset päättyvät omalta osaltani elokuussa. Työstäni johtuen olen joutunut niitä seuraamaan kuin pakkopullaa konsanaan. Nyt tilanne on toinen.

Lauri Wirén

Hesarin ääreenkin saatan välillä päätyä internetissä. Silloin vedän käsiini henkiset kumihansikkaat ja pitelen nenääni, koska punavihreys saattaa putkahtaa mistä tahansa artikkelista. Ennen kun luin Hesaria ensimmäiseksi aamulla, saattoi käydä niin, että olin töihin lähtiessä jo hillittömän raivon vallassa ja varmasti vaaraksi liikenteessä. Nyt ei ole sitä ongelmaa.

Reijo Tossavainen Vastaus kommenttiin #8

Samanlaiset kokemukset ja tuntemukset ovat olleet täälläkin. Pahoinvointiin käy lääkkeeksi puhelinsoitto Hesarin tilaajapalveluun.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

En epäile. Mainosmyyjiä ei enää entisten aikojen tapaan tarvita, mutta ei monia muitakaan ammattiryhmiä. (Lennot ja hotellinkin voi varata suoraan netistä jne.) Osa ihmisistä haluaa silti tulla palvelluksi. Myös yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden ollessa kyseessä.

Oman alueen uutiset ovat pääsääntöisesti tärkeimpiä. Joillekin kiinnostavaa voi olla EU, toiselle Kainuu. Minulle se on Venäjä. Venäjän sisäpolitiikkakin ja talous, vaikka ei Venäjä yleisön kannalta niin kiinnostava ole. Kommentoijat ovat yleensä samoja ihmisiä.

Puoluelehtien rahoitus muuttui, kun niiden tuki yhdistettiin puoluetukeen. Veronmaksajien rahoilla on ostettu puolueille muun muassa osakehuoneistoja.

http://yle.fi/uutiset/puoluetukia_jaetaan_tana_vuo...

Painotuksia on monenlaisia. Hyvästä urheilutoimittajasta voi tulla mainio poliittinen reportteri. Mutta nyrkisäännöksi riittää, että sinun on tunnettava he kenestä kirjoitat. Pelkät tilastot eivät riitä. Syöttäjien ja maalien määrän voi kertoa kone: uutisapina.

Lähtökohtaisesti toimittajiksi hakeutuu ihmisiä, joilla on sosiaalista oikeudentuntoa, kiinnostusta asioihin. He jaksavat istua selvinpäin puolueiden yövalvojaisissa ja kuunnella mistä puolueen syvät rivit puhuvat. Ammattilainen osaa suhtautua työtehtävissään neutraalista rasistisiin lausuntoihin. Raportoida ja jättää kertomatta, jos katsovat sen tarpeelliseksi. He ovat myös ihmisiä.

Valtiovallan tai muun voimakkaan eturyhmän propagandisteja ei tarvita mediassa piilovaikuttajina. Se työ kuuluu lobbaajille. Heidän joukossaan on myös entisiä toimittajia.

Monen toimittajan työ on vuosikymmenten pitkäjänteistä kaiken olevan tarkkailua.

Minusta on epätodennäköistä, että Suomessa olisi kypsytty hylkäämään moniääninen hyvin toimitettu media.

Siitä olen samaa mieltä, että todennäköisesti lehdet nykyisen kaltaisina katoavat nopeamin kuin osaamme ajatella. Mutta sitä varten kaikki muuttuvat.

Olen itse aloittamassa toista kertaa blogaamista sivustolla, jossa palkkioni määräytyy luettujen juttujen pohjalta. Vastaavia kokeiluja on muillakin. Mikropalkkioiden varaan voi laskea pieniä ansioita. Moni joutuu keräämään palkkansa usealta työnantajalta.

Fiktion kirjoittajat voivat satuilla. Toimittajalta menee maine. Eikä sitä palauteta kun sen on kerran menettänyt.

Uutistekstit tehdään kaavaan, niissä ei nimeä tarvita. Jokainen mielipide vaatii sen, että teksti on kirjoitettu nimellä. (Paitsi poikkeustapauksissa kuten poliittisissa ja muissa vuodoissa on tapana tehdä.)

Olen kategorisesti eri mieltä siitä, että toimittajille on tärkeää oman agendan ylläpitäminen. Tällä yksinkertaistuksella ruokitaan äänestäjiä.

PS:n kannattajien symppaamat yksinkertaistukset ovat poliittista retoriikkaa. Netti tarjoaa oivan mahdollisuuden osallistua huuteluun vaikka Espanjan aurinkorannoilta.

Useampikin sivusto kerää räyhäkkäällä ja suoranaisella valehtelulla lukijoita tai paremminkin mainostajia, joita ei sisältö kiinnosta. Kone laskee eikä lue.

Poliittinen strategi kerää ääniä tavoitteeseensa pääsemiseksi.

"Puoluelehtien alamäki johtuu siitä, että lukijat haluavat neutraalia ja objektiivista journalismia. Varsinkin nuoremman polven punavihreät toimittajat pitävät tärkeänä oman agendan esilläoloa myös muodollisesti sitoutumattomissa lehdissä. Se ei kiinnosta useimpia lukijoita. He haluavat tietää asiat sellaisina kuin ne ovat."

Reijo Tossavainen

Perinteisen median puolelta vapautuu tai saa potkut satoja toimittajia lähivuosina. Mitä he sen jälkeen tekevät? Ennustan, että netin puolelle syntyy runsaasti keskenään hyvin erityyppistä "julkaisutoimintaa". Useimmat niistä keskittyvät hyvin kapeaan aihealueeseen.

Tulevaisuudessa tiedon tulva vain "pahenee". Siitä huolimatta mikään tietolähde/julkaisu ei ole hukassa. Googlettamalla löytyy vaikka mitä kun haluaa hakea.

Uskon myös siihen, että moni jonkin kapean erikoisalan, erikoisosaamisen taitaja saa jatkossa jollakin tavalla joko osittain tai kokonaan leipänsä netin puolelta.

Käyttäjän jarmokoponen kuva
Jarmo Koponen

Näin on ollut jo vuosien ajan. Olen käyttänyt esimerkkinä ystäväni johtamaa tietotoimistoa.

Hänen palveluksessaan on yksin Venäjällä kymmeniä tiedon analysoijia. Kirjoittajat ovat toimittajia, humanisteja, eivät laskukoneita.

Yhtiön palvelukseen haalitaan erityisosaamista. Yhdessä vaiheessa tarvittiin oliivinkivien asiantuntijaa.

Ammattitaitoaan kartuttaville on suositeltu minun alalla olon ajan, siis yli 30 vuotta, hankkimaan jotain erityisosaamista.

Koskaan ei ole myöhäistä.

Jeltsinin Venäjällä presidentin lehdistösihteerinä toiminut Sergei Jaztreshemsky jätti presidentin kanslian ja ulkoministeriön keskittyäkseen dokumnettielokuvien tekoon. Hän harrastaa myös postimerkkeilyä. Keräilyn kohteena ovat valtiojohtajat postimerkeissä.

Meillä Suomessa kommodori Kai Varsio väitteli merisotataidosta postimerkeissä.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1433829411748

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Kohtalaisen naiivia on olettaa, että netistä löytyvä tieto olisi puolueetonta. Tai edes totta.

Reijo Tossavainen

Laaksonen: En ole näin väittänyt. Ja ilmeisesti kukaan ei niin ole tehnyt kommenteissakaan.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Tossavainen ite: "Ennen luin Hesaria, maakuntalehteä ja paikallislehteä. Nyt niitä enemmän luen netistä löytyvää tietoa."

Et siis edes oleta, että netistä lukemasi olisi totta?

Reijo Tossavainen Vastaus kommenttiin #17
Lauri Wirén

Sama pätee muuhun mediaan. Hesari, Usari, Maikkari, Yle ja muut ajavat kaikki omaa agendaansa ja osaavat kaikki mahdolliset tavat valehdella. Totuuden löytää usein vertailemalla tietoa.

Reijo Tossavainen

Kouluissa pitäisi opettaa nykyistä enemmän medianlukutaitoa.

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Pitää paikkansa että ei välttämättä puolueetonta mutta ei sensuroitua
kuten Saskan Hesarissa joka kottrolloi palomuurin tapaan Saarikosken tyylinen
toimittaja ,mitä lasketaan läpi mitä ei. Siitä se puolueettomuus tulee kun saa
esittää kaikenlaisia näkökantoja ilman sensuuria vaikka ne niin totta olisikaan
Siihen pystyy vain netti

Käyttäjän anakonna kuva
antti salmi

Pitää paikkansa että ei välttämättä puolueetonta mutta ei sensuroitua
kuten Saskan Hesarissa joka kottrolloi palomuurin tapaan Saarikosken tyylinen
toimittaja ,mitä lasketaan läpi mitä ei. Siitä se puolueettomuus tulee kun saa
esittää kaikenlaisia näkökantoja ilman sensuuria vaikka ne niin totta olisikaan
Siihen pystyy vain netti

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Hesarin, niin kuin monien suurimpien sanomalehtiemme, kohtalonkysymys tulee olemaan luotettavuus ja tasapuolisuus. Nyt Hesarin hyvin valikoivan "puolueettomuuden" takia toisille lehti on Suomen Pravda, toisille Höblän suomenkielinen painos. Valtaapitävien pokkurointi tuhoaa varmimmin uskottavuuden ja lopulta koko lehden.

Toimituksen poiminnat