Menestyvä yritystoiminta on koko yhteiskunnan moottori
Edelliseen blogiini tulleessa kommentissa väitetään, että "julkinen sektori on paljon arvokkaampi ja vaalittavampi kuin yksityinen sektori”. On pakko sanoa suoraan että pötypuhetta. Punavihreää, sinisilmäistä idealismia, joka jarruttaa yhteiskuntamme hyvinvoinnin kasvua.
Kyllä se on niin, että ensin pitää olla menestyvä yksityinen yritystoiminta kaikessa laajuudessaan. Jos se voi hyvin, syntyy jaettavaa myös julkiselle sektorille. Jos yritystoiminta voi pahoin, niin se heijastuu nopeasti myös julkiselle sektorille. Toisinsanoen: yksityinen yrittäjyys on yhteiskuntaa ylläpitävä voima.
Toisenlaistakin marssijärjestystä on kokeiltu huonoin tuloksin. Vain Pohjois-Koreassa ja Kuubassa siihen enää uskotaan. Kommunistinen Kiinakin uskoo yksityisen yrittäjyyden voimaan. Tulokset ovat aivan erilaiset kuin Maon aikana.
Toki pitää varmuuden vuoksi korostaa, että julkisen sektorin toiminta on sekin erittäin arvokasta ja välttämätöntä. Silti marssijärjestys on se, että yksityisellä sektorilla leivotaan ensin kakku, joka sitten käytetään eri tarkoituksiin, esim. työntekijöiden palkkoihin ja yrittäjän tuloihin, joista sitten osa menee edelleen veroina yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiseen. Osa yrityksen tuloista menee veroina ja muina maksuina suoraan samaan tarkoitukseen.
Itse olen ollut noin kaksi vuosikymmentä yrittäjänä sekä jonkun aikaa myös yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajana ja monissa muissa tehtävissä. Voin vakuuttaa omasta ja muiden yrittäjien puolesta, että me ymmärrämme, että menestyäkseen myös yrittäjän tulee toimia vastuullisesti. Se on itsestäänselvyys. Tämän yksinkertaisen tosiasian ymmärtäminen on joskus punavihreille idealisteille yllättävän vaikeaa, näyttää siltä että jopa mahdotonta.
Maailma ei todellakaan olen niin yksinkertainen, että rahaa saa seinästä repimällä ja sähköä pistorasiasta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Miten tuo yhteistyökyky ja muiden kunnioittaminen ?
Julkinen ja yksityinen sektori tukevat toisiaan. Julkista rahaa käytetään huomattavia määriä ykistyissektorin tukemiseen.
Valitettavasti vain taloutemme rakenteet ovat jämähtäneet ja julkistalous ei ole kyennyt sopeutumaan uuteen tilanteeseen, joka syntyi Neuvostoliiton hajoamisen yhteydessä ja markkinoiden avautuessa.
Lisäksi on se kuuluisa viides kolonna, joka ei ole naapurista vaan Hakaniemen torilta lähtöisin. No nyt tein sen minäkin. Kyllä siellä taitaa olla silti vihreys kaukana arvomaailmassa.
Hyvän yhteiskunna rakennetta ei ratkaista marssikilpailulla.
Menestyneimmät yhteiskunnat ovat sekatalousjärjestelmiä. Sellaisia kuin esimerkiksi Pohjoismaat.
Suomen hyvinvointi on rakennettu sopivalla sekoituksella yksityisiä yrityksiä ja julkisia palveluja. Tämä sekoitus tuottaa tasa-arvoisen, oikeudenmukaisen, vakaan ja myös taloudellisesti kilpailukykyisen yhteiskunnan.
Jatkossakin olisi minusta toivottavaa, että shampanjavispilät tuottaisi yksityinen yritystoiminta ja peruspalvelut yhteiskunta. Nyt vallalla on raaka kapitalistinen saalistuksen henki, jolloin ahneimmat pyrkivät yksityistämällä jakamaan keskenään sen kaiken hyvän, joka on yhteisesti pitkäjänteisellä työllä rakennettu.
RT: Poistin Pekan tekstistä viimeisen kappaleen asiattomana vihjauksena.
"Sekatalousjärjestelmä" on hyvä, siis tämä pohjoismainen malli. Tarkoittaa esim. sitä, että valtio voi olla mukana yritystoiminnassa, kuten se on ollut erityisesti suurteollisuuden luojana. Hyvä niin.
Toisinpäin nähtynä ei ole hyvä, että julkisten palveluiden tuottamisen monopoli on yhteiskunnalla. Mielestäni sekä yhteiskunta että yrittäjät voivat toimia rinta rinnan. Asiakas ratkaiskoon, kumpi on parempi. Kilpailu myös julkisten palvelujen puolella pitää palvelun parempana ja kustannukset kurissa.
#3. "Kilpailu myös julkisten palvelujen puolella pitää palvelun parempana ja kustannukset kurissa. "
Onhan tätä kokeiltu, Uusi-Seelanti kokeili tilaaja-tuottaja mallia aikansa, lopulta heitti ko. mallin kymmenen vuotta sitten ö-mappiin todettuaan sen olevan hyödytön. Britit kilpailuttivat kunnalliset palvelunsa, tulos oli karmea, verot nousivat hintojen kanssa kilpaa.
"Ulkoistaminen käy kalliiksi brittikunnille
Pitkään rummutettu kunnallisten palvelujen ulkoistaminen on tuomassa Britannian kunnille odotettujen säästöjen sijasta jättilaskun. "
http://www.taloussanomat.fi/palvelut/2007/01/02/ulkoistaminen-kay-kallii...
Tämän blogin ajattelussa ei nähdä laisinkaan sitä että kyseinen ajattelu on heijastumista globaalista maailmantalouden tavasta toimia ja ajatella - valtioiden pakkovelkaannuttaminen ja sitä kautta vaihtotaseeseen kaiken sitominen ja sitä kautta kaikki materialistiseen kasvuun sitominen - ja ei tietenkään kyseisen järjestelmän sinisilmäisen hyväksymisen jälkeen kysytä tarvitaanko valuuttakeinottelua, tarvitaanko maailmanmarkkinnahintoja, tarvitaanko vaikkapa eurooppalaista sähköpörssiä, tarvitaanko lainkaan nykyisen kaltaista pörssitoimintaa, eikö lähiajattelusta kaikessa suhteessa monestakin syystä pitäisi lähteä.
Yksityinen sektori tuottaa arvoista rahaa - julkinen sektori rahasta arvoja - ja mummolla vanhainkodissa ei ole globaalissa maailmantaloudessa nykymenolla muuta kuin taakan arvo.
MUTTA edustamassani eettis-realistisessa ja aineettoman kasvun ajattelutavassa mummolla vanhainkodissa on itseisarvoa - koska eettis-realistisen ajattelutavan eettinen peruskallio on tässä - jokaiselle hyvä elämänkaari luontoa ja muita vahingoittamatta. Ja silloin mummokin vanhainkodissa on tärkeä.
ps. Se olen minä johon blogaaja viittaa bloginsa asian sanojana.
"Menestyvä yritystoiminta on koko yhteiskunnan moottori"
Varmaan noin onkin, kuitenkin kuten Kimmo Kevätsalo aikanaan selvitti Hesarin sunnuntaidebaatissa(Aiheutti melkoisen keskustelun ja kommenttivyöryn kirjoitukseen):
"Väestön vauraus ei riipu yrittäjien määrästä"
Kova tosiasia on, että yrittäjätoiminta on merkitykseltään kapitalismin kehittyessä supistuva taloudellisen toiminnan muoto. Tämä näkyy muun muassa siinä, että yrittäjien osuus työvoimasta on suuri vain kehitysmaissa ja köyhissä OECD-maissa, kuten Meksikossa, Turkissa ja Kreikassa.(...)
Hyvä työllisyys, korkea tuottavuus ja väestön vauraus eivät ole yhteydessä yrittäjyyteen, vaan kulkevat käsi kädessä palkkatyön yleistymisen kanssa."
http://www.hs.fi/keskustelu/%22V%E4est%F6n+vauraus+ei+riipu+yritt%E4jien...
RT:
Yrittäjien määrä on sidoksissa yhteiskunnan kehittyneisyyteen. Alikehittyneissä maissa on runsaasti pieniä palveluyrityksiä, itsensä elättäjiä. Yhteiskunnan kehittyessä yritysten koko kasvaa. Silti ei voida sanoa, että meillä on liikaa yrityksiä. Jos esim. jossakin kunnassa on 300 yritystä, ja määrä laskee vaikkapa sadalla seuraavan 10 vuoden aikana, niin seuraukset ovat melkoisen pahat.
Palkkatyö ja yrittäjyys käyvät käsi kädessä. Ilman yrittäjiä ei ole palkkatyötä. Ilman palkkatyöntekijöitä ei ole yrittäjiä.
Yksityisen terveydenhuollon tukeminen lopetettava ja resurssit siirrettävä julkiseen terveydenhuoltoon. Jos haluaa privaatti palveluja niin maksaakoon omasta pussista.
Esimerkiksi terveydenhuollossa yhteiskunta tukee (kelakorvauksilla) yksityistä palveluntarjoajaa . Tämä asetelma ei tietenkään ole edes kilpailun kannalta terve.
Muutenkin yksityisten terveyspalvelujen lisääntyminen johtaa julkisten palvelujen rapautumiseen ja tilanteeseen, jossa varakkaat saavat erinomaista hoitoa ja vähävaraiset erinomaisen huonoa hoitoa. Tämän "kehityksen" tiellä on meillä kuljettu jo jonkin aikaa.
Siinä vaiheessa, kun suuri keskiluokka on siirtynyt puolta kalliimpaan yksityiseen vakuutuspohjaiseen järjestelmään, on heitä mahdotonta motivoida ylläpitämään verovaroilla julkista terveydenhuoltoa. Silloin meillä on nykyistä tuplasti kalliimpi, hyvin tehoton ja heikosti kattava terveydenhuolto.
Ps. Poistamassasi kappaleessa ei ollut mitään vihjausta. Se sisälsi totuuden suorasukaisesti sanottuna.
#4 Tilaaja-tuottaja -malli on toteutettu useimmiten väärin. Varoittavana esimerkkinä esim. uusi Kouvola. Siellä edettiin kaavamaisesti, yhtenä syynä oli päällikköportaan ylimiehityksen purkaminen.
Kaiken kaikkiaan palvelujen tuottamistapaa valittaessa on tärkeää edetä tapauskohtaisesti. Kaavamainen ajattelu ei sovi.
Kun yrittäjistä puhutaan niin kaikki ovat yrittäjiä - jokainen palkkatyötäkin tekevä on tavallaan yrittäjä.
No joku voi sanoa että miten joku virassa oleva on yrittäjä - yhtä lailla voi kysyä miten joku taatussa toimeentulossa ja usein jopa monopoliasemassa oleva yrittäjä on yrittäjä - molemmathan voivat pahimmassa tapauksessa vaikka nukkua päivät pääskytysten sen laisinkaan vaikuttamatta heidän asemaansa.
Siksi koko yrittäjyyden kytkeminen pelkästään yrittäjiin on kapeakatseista.
#3 Samaa mieltä. Yksityinen ja julkinen sektori voivat myös tukea toisiaan.
Lisäksi terve kilpailutus tehostaa myös julkista palveluntarjontaa tai ainakin luo paineita siihen.
Nykyään on jo mehukannu pöydällä.
7# Isäni kävi tyräleikkauksessa ja maksoi omasta pussistaan. Julkiselle puolelle oli vuoden jono. Kela ei korvannut edes ALV osuutta. Olisi se melko kohtuutonta pitää yrittäjää jonossa ja poissa työelämästä, jos pitäisi aina ulkomaille matkustaa, mikäli haluaisi nopeasti apua elämää rajoittaviin vaivoihin ?
#8 "Esimerkiksi terveydenhuollossa yhteiskunta tukee (kelakorvauksilla) yksityistä palveluntarjoajaa "
Yhteiskunta tukee nimenomaan työterveyshuoltoa ja sen kautta työterveyslääkärikäyntejä.
Yhteiskunta kustantaa niistä n. 63%. Toiminta tapahtuu lähes kokonaan yksityisillä asemilla eikä se maksa asiakkaalle mitään.Näyttää kelpaavan kaikille puoluekannasta riippumatta. N. 2 milj. suomalaista on työterveyshuollon piirissä.
Sitten Kela tukee lääkkeitä, ei tosin enää kaikkia, mutta suurta osaa kuitenkin.
Jos tavllinen taavi menee yksityiselle, vaikka naisten gynekäynnit, silmälääkärikäynnit, mammografia, joita suositellaan, jos ainakin jotain häikkää on, niin niitä on turha julkiselta ronkua. N. 100 e lääkäripalkkiosta Kela korvaa n. 20e, hyvä, että edes sen.
Sinä päivänä, kun Kela lakkaa tukemasta yksityispuolta, ovat julkiset tk:t täysin tukossa.
#9. "Tilaaja-tuottaja -malli on toteutettu useimmiten väärin."
Uudessa-Seelannissa mallia testattiin vuosia, sitä korjattiin useaan kertaan, mutta lopulta todettiin kohteliaasti, että malli on hyödytön ja siirryttiin vanhempiin käytäntöihin.
Briteissä kävi se mikä oli itsestään selvää, kapitalismi toimii tavallaan, suuret ostelivat pienet pois ja alkoivat rahastaa. Sama tulee tapahtumaan Suomessa, ensin yksityistetään ja sitten kanattavat yritykset ostetaan, lopulta ulkomainen suuryritys tulee ja ostaa parhaat päältä, voitot valuvat maasta pois ulkomaisille sijoittajille...
Isokallio kirjoitti tästä jo jokunen vuosi sitten hupaisaan tyyliinsä:
"Suomalaistenkin poliitikkojen tulisikin seurata miten trendit maailmalla muuttuvat. Chicagon koulukunnan oppi palveluiden yksityistämisen autuudesta luotiin kaksikymmentä vuotta sitten, jotta amerikkalaisille rahoitusyhtiöille syntyisi uusia tuottoisia sijoituskohteita. Monen pienen maan kansallisvarallisuus siirrettiinkin alihintaan sijoittajille. Nyt kun alihinnoitteluun ei suostu enää kuin Suomi, yksityistäminen on menossa pois muodista. Tavaramarkkinoiden täydellinen vapautus taas luotiin siksi, että amerikkalaisille tuotteille avautuisi markkinat kehittyviin maihin."
Moniin yhteiskunnan tarjoamiin terveyspalveluihin on pitkät jonot. Se on asiakkaan kannalta usein turhan "epäterveellistä". Jonot voitaisiin helposti purkaa tarjoamalla asiakkaalle kunnallisen palvelun vaihtoehtona palveluseteli, josta yhteiskunta lupaa maksaa vaikkapa 60 % kustannuksista mitä samainen palvelu yhteiskunnan tuottamana maksaisi. Moni menisi "terveydellisistä" syistä yksityiselle ja jonot poistuisivat eli asiakkaat saisivat palvelut heti. Samalla yhteiskunta säästäisi veroeuroja.
Itsekin jonotan yhteiskunnan tarjoaman erikoislääkärin palveluihin. Sairaala arveli, että pääsen ehkä vuodenvaihteen jälkeen. Aika taitaa olla liian pitkä omassa tapauksessani, en halua ottaa riskiä. On siis pakko hakeutua yksityiselle palvelulle, maksakoon mitä tahansa. Onhan terveys sittenkin kullekin se tärkein asia.
Palvelujen tuottamisessa on syytä välttää erityisesti kaavamaisuutta. On palveluja, joihin kilpailuttaminen sopii hyvin ja on palveluja, joihin se sopii vähemmän hyvin.
Palveluja pitää kilpailuttaa siis vain ja ainoastaan silloin, kun siitä on saatavissa hyötyä - siis sekä taloudellista hyötyä että palvelun laadun parantumista tai säilymistä vähintään ennallaan.
Muistuu mieleeni esimerkki muutaman vuoden takaa. Eräs kunta oli taloudellisissa vaikeuksissa, ja ay-liikkeen ja monen kunnallispoliitikon kiivasta vastustamisesta huolimatta kunnan koulujen ja laitosten ruokahuolto kilpailutettiin. Lopputulema oli, että kustannuksia säästyi noin 25 % ja ruuan laatutaso säilyi vähintään ennallaan.
Toinen esimerkki: Tiehallinto kilpailuttaa nykyisin teiden kunnossapidon. Kustannussäästö vanhaan on myös lähes neljänneksen luokkaa.
Kolmas esimerkki: Autojen katsastus yksityistettiin. Palvelu parani merkittävästi. Hintataso kuitenkin nousi melkoisesti, koska ala ajautui kahden ison toimijan käsiin. Ne määrittelevät pitkälti hintatason. Tulevat, suunnitellut uudistukset lisäävät kilpailua, joten hinnat saataneen kuriin.
#15. "Muistuu mieleeni esimerkki muutaman vuoden takaa."
Tästä oli esimerkkejä toiseen suuntaan Arsi Ikosen valitettavasti jo poistuneessa US-blogissa vaikka kuinka, uutinen sentään jäi:
”Kallis, kalliimpi, yksityistetty”
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/40700-%E2%80%9Dkallis-kalliimpi-yksityis...
RT: Palvelujen tuottamisessa on syytä välttää erityisesti kaavamaisuutta. On palveluja, joihin kilpailuttaminen sopii hyvin ja on palveluja, joihin se sopii vähemmän hyvin.
14# Isäni on jo vanhuuseläkkeellä, mutta mukana yrityselämässä, työskentelee ja työllistää. Se ikä vaikuttaa myös ''jonotusaikaan''. Kun ihminen siirtyy esim. työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkkeelle, saattaa olla että myös potkitaan erityissairaanhoidon piiristä pois.
Kyllä yksityiselle sektorilla kysyntä vaan tulee kasvamaan ja verotuloja tulee myös yhteiskunnalle.
Kuubalainen malli, jossa lääkärille maksetaan pimeästi hoidosta-heidän erityismaksuluokka- ei ole terve malli.
Oliko järkeä sitten suojella omaa sosiaali- ja terveyspalvelutuotantoa ulkomaiselta kilpailulta. Itse en pitänyt sitä kovinkaan harkittuna asiakkaiden kannalta, toki kynnys ''puolalaiselle'' lääkäriasemalle olisi korkeampi. Mutta jos edullisia palveluita kyetään tuottamaan niin...
Koska olemme yksilöitä ja Suomessa on erilaisia kunta- ja palvelurakenteita niin varmasti yksilöllisyys on järkevää. Mikä toimii Helsingissä ei toimi ehkä Mikkelissä.
#17. "Mutta jos edullisia palveluita kyetään tuottamaan niin…"
No kun ei pystytä, vaan hinnat nousee, asiasta on netti väärällään juttua ja uutisia. Tietyt alat ovat ikään kuin "luonnollinen monopoli" tai kartelli, siitä enemmän...
http://takkirauta.blogspot.com/2008/03/luonnollinen-kartelli.html
#16. "On palveluja, joihin kilpailuttaminen sopii hyvin ja on palveluja, joihin se sopii vähemmän hyvin."
Arvaapa, mitä Suomessa tehdään, täällä ollaan yksityistämässä ja kilpailuttamassa käytännössä kaikki palvelut, sopi tai ei ;-) Kuluttaja, maksaa...
Tuossa yksi esimerkki hintamuutoksista, kun nyt jo ulkomaisomisteinen yritys tuli "markkinoille":
”Kesällä 2005 Kuusikodin rauha rikkoutui. Espoon kaupunki lunasti itselleen hoitokodin kiinteistön aiemmin tehdyn sopimuksen perusteella. Samalla se päätti kilpailuttaa hoitokodin palvelutuotannon.
MedOnen tulo oli järkytys Kuusikodin asukkaille ja henkilöstölle…
Asukkaiden kirje ja työntekijöiden protestointi auttoivat. Neuvottelujen jälkeen kaikki halukkaat saivat siirtyä MedOnen palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä ilman palkanalennusta.
Kaikkein eniten MedOnen tulo järkytti Kuusikodin asukkaita, sotaveteraaneja. Suurin osa heistä on pitänyt Kuusikotia viimeisenä asuinpaikkanaan. Tämä ajatus vaarantui MedOnen tultua taloon. Yhtiö ilmoitti korottavansa itse maksavien asukkaiden palvelumaksuja jopa 30 prosenttia…
Sotaveteraanit ja heidän omaisensa valittivat korotuksista. Tämä pakotti Espoon tulemaan apuun. Se päätti kustantaa itse maksavien asukkaiden maksujen korotuksesta sen osan, joka menee yli 10 prosentin.
Espoon Kuusikodin asukkaiden palvelumaksut nousivat lopulta satoja euroja kuukaudessa. Neljännes asukkaista, eli ulkopaikkakuntalaiset, joutuivat maksamaan korotuksen omasta pussistaan.
Kuusikodin kilpailuttaminen tuli Espoolle kalliiksi. Se maksaa veteraanikotiin sijoittamiensa kaupunkilaisten hoidon sekä myös osan niiden espoolaisten maksujen korotuksesta, jotka muutoin maksavat asumisensa ja hoitonsa itse. Veteraanikodin palvelut tulevat kaupungille tänä vuonna lähes kaksi kertaa niin kalliiksi kuin viime vuonna. Kun mukaan lasketaan kilpailutuksen kustannukset, lisälasku lähentelee miljoonaa euroa.”
Palveluseteli tarkoittaa kultapossukerhon ylläpitämistä verovaroilla.
Jos palveluseteli ei kata koko hoitoa, sitä voivat käyttää vain varakkaat, joilla on varaa maksaa loput omistaan.
Köyhemmät jäävät kurjistuvan julkisen palvelun varaan, kun verovaroista pääosa menee hyvätuloisten "yksityisen" palvelun rahoittamiseen palveluseteleillä.
RT:
En pane yhtään hanttiin, vaikka seteli kattaisi sata prosenttia. Raha on kuitenkin rajallinen luonnonvara.
Jos yhteiskunta korvaa vain osan kustannuksista palvelusetelin käyttäjílle, niin silloin minun laskuoppini mukaan jää enemmän rahaa yhteiskunnan tarjoamien terveyspalvelujen kehittämiseen. Juuri siihen mistä Pekka näkee painajaisia..
#Virkamiehistöstä kehittyykin yksi yhteisen kakun menetelmän suurimmista puolustajista. Lisäksi sitä puolustavat kaikki ne, jotka siitä todellisuudessa hyötyvät, sekä ne, jotka monimutkaisuuden harhauttamana kuvittelevat siitä hyötyvänsä, ja ne, jotka pitävät jakoa oikeudenmukaisena, vaikka eivät itse hyötyisikään. Kaikki yhteisen kakun menetelmän puolustajat yrittävät epätoivon vimmalla kumota ja vaientaa kaiken kritiikin — kuten tämän kirjoituksen — jotta voisivat itsekkäästi nauttia tilanteesta mahdollisimman pitkään.
Lopulta kuitenkin aivan kaikki häviävät yhteisen kakun menetelmässä, sillä sekä hallinnolliset kulut — järjetön virkamiesarmeija — että kokonaistuotannon lasku ovat pois kaikesta oikeasti hyvästä sekä vapaaehtoisesta, todellisesta hyväntekeväisyydestä; puhumattakaan siitä, että kakkumakujakin on todellisuudessa enemmän kuin yksi ”yhteinen”. #
Lainaus: http://pasi.blogit.uusisuomi.fi/2010/08/12/yhteisen-kakun-keraamisesta-j...
Tuota tuota. Kuuluisat liirunlaarum sanat " Asiakas päättää, millaista palvelua haulaa " .Tuo on jo aika kulunut fraasi ja kulunut. Asiakkaana haluan palvelua joka on hyvää ja edullista. Esimerkkejä elävästä elämästä. Hammaslääkäri käyntini maksoi 46 euroa Julkisella ja vastaava operaatio tehtiin toiseen hampaaseen yksityisellä viime vuonna ja maksoi 106 euroa. Palvelu oli molemmissa eritäin hyvää. Joten Asiakkaana haluan käydä Julkisella, kun on halvempaa ja palvelu erittäin hyvää.
Olen blogistin kanssa samoilla linjoilla. En jaksa lakata kauhistelemasta julkisten menojen suhdetta BKT:hen, joka on noin 50 % (Tilastokeskus). Ymmärrän tuon luvun siten, että elämme 50-prosenttisessa kommunismissa. En tietenkään väitä, että sopiva luku olisi nolla, mutta kyllä se voisi olla vaikka 30. Vähemmän holhousta, enemmän omavastuuta, kiitos.
#23
Perussuomalaisten dilemma on juuri tässä.
Ollaan olevinaan vähäosaisten puolella, mutta ei hyväksytä korkeaa veroastetta, joka on käytännössä ainoa mahdollisuus tasata tuloeroja heikompien hyväksi.
Jos julkista sektoria (verovaroin hoidettua koulutusta ja terveydenhuoltoa) halutaan kutsua kommunismiksi, niin itsekin ilmoittaudun puolikommunistiksi. Tosin tällä puhetavalla kommunismi saa kyllä mielestäni huomattavaa ansiotonta arvonnousua.
Tästä olen täysin samaa mieltä Reijo Tossavaisen kanssa. Hassua sinänsä että moinen itsestäänselvyys pitää yleensä lausua ja että se herättää vielä vastaväitteitä...
Reijo Tossavaiselle,
Mitä mieltä olet tuosta lainaamastani Pasi J. Matilaisen kirjoituksesta?
RT: Mielenkiintoinen kirjoitus. Suosittelen kaikille sen lukemista. Olen nyt reissun päällä, että en ehdi aiheeseen juuri nyt enempää syventyä. Palaan aiheeseen omalla blogipalstallani joskus myöhemmin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 26 kommenttia