Isot EU-maat jyräsivät jälleen pienet maat tärkeässä asiassa
Euroopan Unionin suuret jäsenmaat Britannia, Saksa ja Ranska ovat sopineet pankeilta kerättävästä vakuusmaksusta. Jälleen kerran päätös tehtiin niin, että pienet katselivat sivusta. Niiden on tyytyminen isoisten päätöksiin ja toimittava niiden pohjalta. Niin tässä, kuin useimmissa muissakin tärkeissä päätöksissä.
Missähän ovat jälleen kerran ne poliitikot, jotka perustelivat maamme EU-jäsenyyttä sillä, että jäsenenä me saamme tasa-arvoisesti muiden valtioiden rinnalla päättää omista asioistamme? Oliko tämä sitä subsidiariteetti eli läheisyysperiaatetta, joka oli myös tärkeä peruste EU:hun liittymisellemme!
Britannian valtiovarainministeri kertoi eilen Britannian ottavan pankkiveron käyttöön ensi vuoden alusta alkaen. Saksa kertoi omista suunnitelmistaan jo maaliskuussa, ja hallitus antaa asiasta lakiesityksen kesällä. Ranska julkistaa oman suunnitelmansa yksityiskohdat myöhemmin tänä vuonna. Muut tulevat perästä tai siinä rinnalla isoisten määrittelemien pelisääntöjen puitteissa. Järjestelmät voivat erota toisistaan, mutta maksujen taso asetetaan tiedotteen mukaan niin, että se "turvaa tasapuoliset toimintaedellytykset".
Hanke sinällään on hyvä. Maat pyrkivät vakuusmaksuilla varmistamaan, että pankit osallistuvat tasapuolisesti rahoitustoiminnan riskien kattamiseen ja vahvistavat taseitaan riskien vähentämiseksi.
Maailmantalouden ongelmien ydin on siinä, että pörsseissä liikkuu valtavia rahasummia, jotka ovat enemmän tai vähemmän "keinotekoista pelirahaa". Siinä rinnalla on liituraitaisten pankkiirien ja muiden alan viisaiden armeija, joka omilla neuvoillaan pyrkii antamaan muille viisaita neuvoja ja siinä sivussa itsekin rikastumaan.
Useissa yhteyksissä on osoitettu, että sijoituskohteita mietittäessä on parempi heittää vaikkapa noppaa kuin kuunnella kalliita "asiantuntijoita". Tänään luin uutistoimisto Bloombergin selvityksen, jonka mukaan New Yorkin pörssissä alkuvuoden aikana ovat parhaiten menestyneet osakkeet, joiden ostamista analyytikot eivät ole suositelleet. Sama havainto on tehty usein myös muuallakin, myös Suomessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Reijo T. :"Maailmantalouden ongelmien ydin on siinä, että pörsseissä liikkuu valtavia rahasummia, jotka ovat enemmän tai vähemmän ”keinotekoista pelirahaa”."
Mielestäni maailmantalouden ongelmien ydin on siinä, että vaikka pörsseissä liikkuu "bitteinä" miltei ääntä nopeammin valtavia reaalitaloudesta irronneita rahasummia, jotka kohtelevat säälimättömästi ihmisiä, jotka vain halusivat tehdä tästä pallosta itselleen kodin, niin "punaisia mattoja" pitkin kävelevä ja maailmassa lakeja säätävä maailman valtaeliitti ei ole halunnut luoda sen paremmin lokaalia kuin globaaliakaan lainsäädäntöä, joka hillitsisi tätä ahneutta.
Valtaapitävien tärkein tavoite on pärjätä globaalissa kilpailussa ja päästä osalliseksi kaikista niistä eduista, joita he voivat tuossa ihmisoikeuksista piittaamattomassa kilpailussa itselleen saavuttaa.
RT: Lisäyksesi on täyttä asiaa.
En puolustele mitään valtaelitteejä, mutta eikö se, että rahan tuottoa ei pyrittäisi maksimoimaan vapaan markkinatalouden periaatteiden mukaisesti, tarkoittaisi myös samalla sitä, että hyväksyttäisiin nykyistä enemmän tiettyjen maapallon asuttujen osien jääminen "kehityksen" ulkopuolelle. Hyväksyttäisiin se, että iso osa maapallon asukkaista asustaa savimajoissaan vielä 2200-luvullakin ja että heistä iso osa kuolee aina joidenkin satunnaisten luonnonolosuhteiden seurauksena. Emme pyrkisi saattamaan kaikkia maapallon ihmisiä osalliseksi siitä, mitä olemme tottuneet kutsumaan kehitykseksi, vaan antaisimme heidän jäädä tykönänsä kaivelemaan juuria kuivasta maasta ja kärsimään 80%:n lapsikuolleisuudesta.
Anteeksi yllä olevaan liittyen se, että kommenttini ei mitenkään liity Reijon tärkeään "isojen vallan" kritiikkiin EU:ta koskien.
Paljon parjattu globalisaatio on erittäin hyvä asia vähemmän kehittyneiden maiden kannalta katsottuna. Ensin siirtyy tuotantoa ja pääomaa, sitten siirtyy tieto-taitoa. Sitä seuraa elintason kasvaminen ja rikkaiden ja köyhien maiden välisen eron kutistuminen.
Nyt kasvu keskittyy erityisesti Kiinaan ja Intiaan. Luultavasti Brasilia on seuraava iso maa, joka lähtee vahvaan kasvuun. Olot siellä ovat vakiintuneet, ja rannikolta on löydetty valtavat öljyesiintymät. On hyvä, jos Etelä-Amerikka saa oman kasvuveturinsa.
Aasiassa Kiina ja Intian ja muiden jo kehittyneiden aasialaisten maiden imussa muut Aasian maat pääsevät kehittymään.
Vaikein tapaus on Afrikka. Monet seikat estävät kehityksen. Tunnelin päässä ei juuri valoa näy.
1# Hillitseekö pankkivero valtaeliitin ahneutta? Ei, se on vain oire Euroopan virkamiesten pohjattomasta ahneudesta, joka vetää meitä yhä syvemmälle suohon. Pankkivero kerätään eliitin taskuihin, ja se on vuorenvarmasti pois niistä rahoista, joilla voitaisiin rakentaa asuntoja Afrikkaan.
Joitakin kiinalaisia (vaiko intialaisia?) yrittäjähenkisiä ryhmittymiä on käsittääkseni pitkäaikaisesti vuokrannut / ostanut laajoja maa-alueita Afrikan joistain maista ja heidän aikomuksenaan on rakentaa tuotannollista infrastruktuuria Afrikkaan. Tavoitteellisena lopputulemana on tietysti kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen.
Tällainen kehityssunta on upea ja ehdotankin, että jatkossa joihinkin vastaaviin toimiin ryhdyttäisiin myös suomalaisin (kehitysyhteistyömäärärahoin tuetuin) voimin.
Kiinalaisilla on tätänykyä rahaa millä mällätä. Yhdysvallat velkaantuu, Kiina antaa lainoja. Jos Kiina laittaisi lainansa maksuun, Yhdysvallat olisi polvillaan.
Kiina hankkii erityisesti raaka-ainevarantoja eri puolilta maailmaa. Nyt viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla myös maatalousmaata, lähinnä Afrikasta. Pääsääntöisesti se on ihan o.k. sen maan kannalta, missä tätä toimintaa on.
Tämä vuosituhat on Kiinan vuosituhat. Olemme vasta nähneet alkusoiton kiinalaisten kaikenpuoliselle vaikutusvallan kasvulle.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 6 kommenttia