Sotasyyllisyysoikeuden tuomiot on purettava.
Olen
jättänyt tänään eduskunnassa lakialoitteen, joka toteutuessaan
mahdollistaa sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden purkamisen. Sodan jälkeen
Neuvostoliiton voimakkaan painostuksen jälkeen Suomi laati
taannehtivasti vaikuttaneen lain, jonka perusteella maamme
sodanaikaisesta valtiojohdostamme sotasyyllisinä tuomittiin Risto Ryti,
J.W. Ragnell, Väinö Tanner, T.M. Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik
Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka.
Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyllisiksi tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ponnistelivat maamme hyväksi. Tuomitut eivät ole suomalaisten silmissä koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa, eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta.
Kuitenkin kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia on aiheellista viimeistään nyt tekemäni lakiehdotuksen avulla purkaa tuomiot. Ehdotetussa laissa on säännökset tuomion purkamisen edellytyksistä ja käytännön toimenpiteistä. Laki on määräaikainen 5.12.2017 saakka, eli purkuhakemukset on tehtävä viimeistään siihen mennessä, kun Suomi täyttää 100 vuotta.
Tässä lakialoitteen teksti ja sen perustelut:
Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyllisiksi tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ponnistelivat maamme hyväksi. Tuomitut eivät ole suomalaisten silmissä koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa, eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta.
Kuitenkin kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia on aiheellista viimeistään nyt tekemäni lakiehdotuksen avulla purkaa tuomiot. Ehdotetussa laissa on säännökset tuomion purkamisen edellytyksistä ja käytännön toimenpiteistä. Laki on määräaikainen 5.12.2017 saakka, eli purkuhakemukset on tehtävä viimeistään siihen mennessä, kun Suomi täyttää 100 vuotta.
Tässä lakialoitteen teksti ja sen perustelut:
Eduskunnalle
ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Ehdotetaan säädettäväksi laki, jolla korkeimmalle oikeudelle perustetaan
toimivalta purkaa syytetyn eduksi ne tuomiot, jotka sotaan syyllisten
rankaisemisesta annetun lain (890/1945) mukainen sotasyyllisyysoikeus on
sanotun lain nojalla vuonna 1946 antanut. Ehdotetussa laissa on myös
säännökset tuomion purkamisen edellytyksistä ja menettelystä.
PERUSTELUT
Neuvostoliitto hyökkäsi Hitlerin ja Stalinin 23.8.1939 solmiman ns.
Ribbentrop-sopimuksen seurauksena Suomeen 30.11.1939. Tätä
kansainvälisen oikeuden vastaista hyökkäystä seuranneen talvisodan
jälkeen Suomi pakotettiin luovuttamaan yli 10 % pinta-alastaan
Neuvostoliitolle. Kesällä 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon
Suomelle tarjoutui tilaisuus saada maaltamme väkivalloin otettu alue
takaisin. Tässä ns. jatkosodassa Suomi jäi 1944 tappiolle, ja maamme oli
pakko taipua Neuvostoliiton sanelemiin ankariin välirauhan ehtoihin.
Näin syntyneessä tilanteessa Suomi joutui Neuvostoliiton voimakkaasti
painostamana säätämään 1945 taannehtivan rikoslain "sotaan syyllisten
rankaisemisesta" (laki 890/1945) sekä perustamaan heidän tuomitsemistaan
varten satunnaisen erityistuomioistuimen, "sotasyyllisyysoikeuden".
Syytetyiksi valittiin Neuvostoliiton osoituksia seuraten vuosien
1941-1944 valtiojohtomme kahdeksan korkeata edustajaa Tasavallan
Presidentti Risto Rytistä alkaen. Muut syytetyt olivat J.W.Rangell,
Väinö Tanner, T.M.Kivimäki, Edwin Linkomies, Henrik Ramsay, Antti
Kukkonen ja Tyko Reinikka. Neuvostoliiton taholta jatkuneen vahvan
painostuksen leimaamassa ja muutoinkin politisoituneessa
oikeudenkäynnissä tuomio julistettiin 21.2.1946, ja siinä syytetyt
tuomittiin pitkiin vapausrangaistuksiin.
Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyyllisiksi täten
tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina
kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa
ponnistelivat silvotun ja uhanalaisen maamme hyväksi. Sanotut kahdeksan
silloisen valtiojohtomme korkeaa edustajaa eivät suomalaisten silmissä
ole koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa eikä heidän
osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta.
Kuitenkin on kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia
aiheellista edes myöhään avata lailla säännelty tie oikaista syytettyjä
kyseisen tuomion muodossa kohdannut vääryys. Etenkin nyttemmin, kun
Neuvostoliiton painostusote Suomesta on jo kaksikymmentä vuotta sitten
lakannut, on oikaisu Suomen velvollisuus täysimittaisena oikeusvaltiona,
joka kunnioittaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kaikkia periaatteita.
Sanottuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita loukattiin
sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä monissa kaikkein keskeisimmissä
kohdissa, vastoin silloisen perustuslakimme eli Hallitusmuodon (1919) ja
nykyisen perustuslakimme (1999) ilmaisemia demokraattisten sivistys- ja
oikeusvaltion perussääntöjä.
Keskeisimmät ja karkeimmat oikeudenkäynnin virheellisyydet olivat:
1) sotasyyllisyysoikeus oli satunnainen eli jälkikäteen varta vasten perustettu erityistuomioistuin;
2) oikeudenkäynnissä rikottiin taannehtivan rikoslain kieltoa eli keskeisintä rikosoikeudellista rangaistavuuden periaatetta;
3) oikeudenkäynnissä ei noudatettu eikä edes voitu noudattaa
syyttömyysolettamaa eli sivistysvaltioiden rikosprosessin perussääntöä;
4) syytettyjen puolustautumismahdollisuuksia rajoitettiin,
5) osa tuomareista oli ilmeisesti jäävejä eli esteellisiä, ja
6) tuomioistuimen tuomareihin kohdistui voimakas ulkopuolinen painostus syytettyjen vahingoksi.
Sopivin keino kerrottujen raskaasti virheellisten rikostuomioiden
poistamiseen on oikeudenkäyntilakiemme tuntema säännöstö nimeltään
tuomionpurku. Korkein oikeus on tässä tapauksessa
oikeudenkäyntilaitoksemme rakenteessa se korkea ja kvalifioitu
instanssi, jolle toimivalta sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden
purkuasiassa on soveliainta osoittaa. Korkein oikeus on vuonna 2008
ratkaisussaan 2008:94 katsonut, että tuolloisen lainsäädäntötilanteen
puitteissa sillä ei ollut kyseistä purkuvaltaa sotasyyllisyysoikeuteen
nähden. Sen vuoksi on nyt aiheellista säätää erityinen laki, jossa
korkeimmalle oikeudelle nimenomaisesti annetaan tällainen tuomion
purkamisen toimivalta.
Lakiehdotuksen mukaan aloitevalta purkuhakemisen tekemiseen olisi
toisaalta valtakunnansyyttäjällä ja toisaalta sotasyyllisyysoikeudessa
tuomitun omaisella. Kummallakin taholla olisi itsenäinen ja yhtäläisesti
ensisijainen valta purkuhakemuksen tekemiseen. Omaisen käsite olisi
tässä tulkittava sikäli laajasti, että syytetyn elossa olevista
sukulaisista tulisi lähimmän sukulaisen lisäksi kyseeseen muukin
olosuhteisiin katsoen läheinen sukulainen. Ottaen huomioon syytettyjen
kyseisenä aikana 1940-luvulla muodostaman kollektiivisen
kohtalonyhteyden on lisäksi perusteltua katsoa, että yhden syytetyn
omaisen aloitevalta ulottuu myös purkuhakemuksen tekemiseen muidenkin
syytettyjen hyväksi.
Purkuhakemuksen tekemisen muodollisuuksiin sekä purkuhakemuksen sisällön
ja käsittelyn suhteen noudatettaisiin soveltuvin osin täydentävästi
myös oikeudenkäymiskaaren, erityisesti sen 31 luvun säännöksiä.
Sotasyyllisyysoikeuden tuomioiden kaltainen kansallisesti syvän
traumaattinen kipupiste ja kunniavelka on syytä saada kansallisen ja
oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen edellyttämällä tavalla hoidetuksi
ennen kuin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta. Sen
vuoksi lakiehdotuksessa esitetään, että purkuhakemukset on tehtävä
viimeistään joulukuun 5 päivänä 2017.
Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Sotaan syyllisten rankaisemisesta annetun lain (890/1945) mukainen
sotasyyllisyysoikeuden lainvoiman saanut tuomio voidaan syytetyn eduksi
purkaa:
1) milloin tuomio on annettu sellaisessa tuomioistuimessa, joka Suomen
perustuslain (731/ 1999) 98 §:n 4 momentin ja sitä edeltäneen Suomen
Hallitusmuodon (94/1919) 60 §:n 2 momentin mielessä on ollut
satunnainen;
2) milloin tuomio on annettu tuomioistuimessa, joka ei ole ollut Suomen
perustuslain 3 §:n 3 momentin ja sitä edeltäneen Suomen Hallitusmuodon 2
§:n 4 momentin mielessä riippumaton;
3) milloin tuomio on annettu vastoin sitä rikosoikeudellista
laillisuusperustetta, jota Suomen perustuslain 8 § ilmaisee ja jonka
mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita
rangaistukseen sellaisen teon perusteella, joka ei tekohetkellä ole
laissa säädetty rangaistavaksi; tai
4) milloin tuomio on annettu oikeudenkäyntimenettelyssä, jossa ei ole
lähdetty syyttömyysolettamasta tai jossa syytetyn
puolustautumismahdollisuuksia on rajoitettu tai jossa muutoin on
syrjäytetty oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita.
Korkein oikeus on toimivaltainen käsittelemään tässä laissa tarkoitetun tuomion purkamista koskevan hakemuksen.
Valtakunnansyyttäjä on toimivaltainen tekemään tässä laissa tarkoitetun
tuomion purkamista koskevan hakemuksen. Rinnakkainen oikeus hakemuksen
tekemiseen on myös syytetyn omaisella.
Hakemus on tehtävä viimeistään joulukuun 5 päivänä 2017.
Tuomion purkamista haetaan kirjallisella hakemuksella. Hakemuksessa on
ilmoitettava ne perusteet, joihin vaatimus perustuu. Hakemukseen on
liitettävä tuomio tai jäljennös tuomiosta, jonka purkamista haetaan.
Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan purkuhakemuksen
tekemisessä ja käsittelyssä sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään,
soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.
Tämä laki tulee voimaan *päivänä *kuuta vuonna 20** .
Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2011
Reijo Tossavainen /ps
www.reijotossavainen.net
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Reijo Tossavainen. Todella hieno ja isänmaallinen aloite. Lisäksi se kunnioittaa perustuslakia. On todella outoa, jos hallitus ja johtavat poliitikot voivat tämänkin aloitteen yrittää hiljaisesti vaieta.
Käsittelin aloitetta laajemmin omassa blogissani http://karjala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91464-lakialoite-sotasyyllisyyst.... Sotasyyllisyyden purkamista olen käsitellyt kymmenissä artikkeleissa.
Tuomioiden purkamisen vastustus on haluttu aina kulminoida siihen, ettei tuomittujen kunnia mennyt. Tuot asian selvästi esille. Kunnia ja tuomiot ovat eri asia. Ei käräjäoikeuskaan lähde kyselemään kaduilta, että menikö jonkun salakuljettajan kunnia salakuljetuksesta, vaan tuomio annetaan lakikirjan mukaan.
Erityisesti haluaisin kuulla presidentti Tarja Halosen voimakkaan kannanoton lakialoitteesi puolesta. Hän sanoi 01.03.2005 Pariisin ulkopoliittisessa instituutissa, että Suomi oli sotiin syytön, kävi erillissotaa ja saavutti puolustusvoittoja.
Kun Halonen sanoo Suomen olevan syytön, hänen luonnollisesti pitää kannattaa lakialoitettasi.
Lakialoitteen allekirjoitti 40 kansanedustajaa, pääosin perussuomalaisia, mutta mukana on myös keskustan ja kokoomuksen kansanedustajia. Allekirjoittajia olisi varmaankin löytynyt paljon enemmän, mutta katsoin tämän määrän tässä vaiheessa riittäväksi. Kaikki voivat ottaa kantaa siinä vaiheessa, kun aloite tulee eduskunnassa käsittelyyn.
Sana "kun" voi olla myös liian positiivinen, sillä poliittisen eliitin tavoitteena on tämänkin kiusalliseksi heille osoittautuvan lakialoitteen vaientaminen.
Tilanne on tosin muuttunut jopa viime vuodesta. Jos tämä asia ei tule suureen saliin, on asiasta nostettava todella suuri rähinä. Kyllä kohta tämä 70-vuotinen väärä syyllisyys on aivan riittävä. Olisi jo aika noudattaa perustuslakia.
Lisäksi on kiitettävä lakialoitteen valmistelusta oikeustieteen professori (emeritus) Erkki Havansia. Ilman hänen apuaan olisin eksynyt juridiikan sokkeloihin...
Professori Erkki Havansi on muutoinkin osoittautunut hyvin selväjärkiseksi ja asiansa hallitsevaksi asiantuntijaksi. On oivallista, että hän on ollut apunasi.
Olen kuullut esitystäsi kiitettävän erityisestsi siitä, että se on huolellisesti valmisteltu ja perusteltu. Kuitenkin se on riittävän lyhyt, jotta sen jaksaa lukea. Muutama kirjoitusvirhe on mukana, mutta ne eivät haittaa ymmärrystä.
Historiallisten vääryyksien oikaisuihin liittyy se vaara, että tuotetaan uutta vääryyttä. Tässä ehdotuksessa tuo vaara on vähintäänkin minimaalinen, ellei peräti olematon. Nostan virtuaalihattua edustaja Tossavaiselle.
Mitä parhaimmat kiitokset Sinulle Reijo hyvästä lakialoitteesta - se on isänmaallisen suomalaisen MIEHEN teko.
-----
Yhteen kohtaan tekstissäsi minulla on kuitenkin huomauttamista, nimittäin kirjoitit:
"Kesällä 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon Suomelle tarjoutui tilaisuus saada maaltamme väkivalloin otettu alue takaisin. Tässä ns. jatkosodassa Suomi jäi 1944 tappiolle, ja maamme oli pakko taipua Neuvostoliiton sanelemiin ankariin välirauhan ehtoihin."
Minusta olisi ollut hyvä mainita, että Venäjä aloitti myös Jatkosodan Suomea vastaan, valtiojohtomme EI ollut syyllinen siihenkään sotaan:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Jatkosota.htm
Sekin tappiolle jääminen on hieman liian voimakkaastti sanottu kun otetaan huomioon, että Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta Suomi sai loistavilla torjuntavoitoilla estettyä Venäjän hyökkäykset kaikilla suunnilla. Suursodan yleistilanne vaan oli sellainen, että Suomen johto katsoi parhaaksi irroittaa Suomen sodasta, vaikka meillä ei ollutkaan enää mitään hätää vaan oli jo siirrytty aikaa sitten taas mietoon asemasotaan.
Muistetaan myös presidentti Tarja Halosen selkeä esiintyminen Pariisin ulkopoliittisessa instituutissa 01.03.2005. Hän sanoi, että Suomi oli syytön sotiin, kävi erillissotaa ja saavutti puolustusvoittoja. Hienosti sanottu, huonosti sen jälkeen toimittu, perustuslaki on juristilta unohtunut.
Halonen oli kansanedustajana presidentiksi valintaansa asti (2000). Hänellä oli yli 20 vuotta aikaa tehdä aloite blogin käsittelemästä asiasta kansanedustajan ominaisuudessa.
No ei se ihan niin mennyt. Nl aloitti välirauhan aikana uhkailun ja mesoamisen maatamme vastaan, tyyliin mistä ei voinut tehdä muuta johtopäätöstä kuin se, että revanssi ei ole pois suljettu.
Kaksi diktaruuia Saksa ja nl olivat ns. pakkoavioliitossa. Tilanne tietysti purkautui barbarossan vuoksi. Syitä jatkosodalle on esitetty useita. Tottakai maassamme oli facismia kannattavia pönttöpäitä aivan kuten muissakin maissa Britannia mukaan lukien. En kuitenkaan usko heidän mielipiteillään niin suurta painoarvoa olleen.
Meihin kohdistui kaksi uhkakuvaa, mallia mitä tuleman piti. Saksa olisi Petsamon nikkelin vuoksi tullut joka tapauksessa Lappiin Norjan kautta. Kotkan, Haminan seutu olisivat myös olleet vaarassa. Uhka oli siis myös sakemannien taholta olemassa. Sitä ei sovi unohtaa ja juuri siksi sanoinkin alussa "ettei se ihan niin mennyt", koska myös saksa oli uhka.
Liittoutuneet luonnollisesti asettuivat neukkujen taakse, tietysti vastahakoisesti.
Ole siinä tilanteessa sitten puolueeton. Lunta tulee tupaan, teet mitä vain. Trauma menetetyistä alueista ja talvisodan vääryys, Hanko ja em. välirauhan aikainen uhkailu loivat tilanteen, johon siis päädyttiin.
"Suursodan yleistilanne vaan oli sellainen, että Suomen johto katsoi parhaaksi irroittaa Suomen sodasta, vaikka meillä ei ollutkaan enää mitään hätää " Tämä on tosiasia, rintama olisi pitänyt niitä voimia vastaan, mitä naapuri loppujuoksussa sinne asetti, mutta ei yhtään enempää. Päätös irtautua tai päätös jatkaa. Melko mielenkiintoinen kysymys.
Tossavaisen lakialoite on ilman muuta hyvä. Omia perustelujani siihen on turha lisätä, kun olen samaa mieltä Toivotaan, että menee läpi. Mielenkiinnolla seuraan tilannetta ja varsinkin vastustajien kommentteja.
Omasta puolestani täysi tuki kansanedustaja Tossavaisen alotteelle. Tottakai kiinnostaa Erkkolaisen globalisti-internationalisti Halosen suhtautuminen, mutta ehkä vielä enempi Veikko Saksin suhtautuminen Kekkosen ja Wuolijoen osuuteen itse tuomioissa?
Kekkosen osuus selviää kaikkein parhaiten tästä Jokke-Possun eli Jouko Rostilan pilapiirroksesta:
http://prokarelia.net/fi/kuvat/valikysymys_sotasyyllisyys_i.jpg
Kekkosen ja Paasikiven osuudesta lyhyesti: Valtiovalta painosti oikeutta. Oikeusministerinä toiminut Urho Kekkonen käytti oikeudenkäyntiä omien valtapyrkimystensä toteuttamiseen. Pääministeri J K Paasikivi puuttui voimakkaasti oikeudenkäyntiin esim. 16.02.1946. Hän painosti tuomioistuinta antamaan ankarat tuomiot.
Käsitykseni on se, että Kekkonen sai Zdanovin innostumaan asiasta ja siitä alkoi entistä kovempi painostus ja asian herättäminen kunnolla henkiin. Zdanov meni ilmeisesti pitemmälle kuin hänen isäntänsä Stalin oli ajatellut ja tuomioista tuli NL:lle arvovaltakysymys.
Sanotaan, että Kekkonen käytti sotasyyllisyyttä häikäilemättömästi syrjäyttääkseen kilpailijansa. Vastaavasti sanotaan, että kilpailijat jo oli syrjäytetty. Joka tapauksessa minusta Kekkosen toiminta erityisesti oikeusministerinä oli tuomittavaa. Ei ollut hänen tehtävänsä tehdä Hertta Kuusiselle välikysymysdraftia esitettäväksi Eduskunnassa. Ja sitten Kekkonen oikeusministerinä luonnosteli hallituksen vastauksen omaan kysymykseensä.
Kekkosen takinkääntö oli erittäin voimakas Pekka Peitsestä valtapoliitikoksi. Käsitykseni kuitenkin on, että ehkä sitä vallan tavoittelun alkuaikaa lukuun ottamatta Kekkonen pyrki oman käsityksensä mukaan toimimaan Suomen parhaaksi.
Tätä tukee toisaalta mm. se, että hän Martti-Ragnar Nordströmin (poika) mukaan kävi pitkän keskustelun everstiluutnantti-laivanvarustaja Ragnar Nordströmin (isä) kanssa ennen Novosibirskiin menoaan. Nordströmin isänmaallisuutta ei voi kyseenalaistaa.
Tiedot Kekkosesta ovat kuitenkin niin ristiriitaiset, että käsityksen muodostaminen on vaikeaa. Olin hänen kanssaan hyvänpäivän tuttu. Sanoin noin 15-vuotiaana Kekkoselle hyvää päivää Senaatintorilla. Kekkonen nosti silinteriään ja toivotti hyvää päivää.
Hella Wuolijoen roolista en juuri tässä asiassa osaa sanoa mitään, en ole siihen perehtynyt.
Aika hyvä piirros. Tuosta Wuolijoesta, jäätyään kiinni maanpetoksesta ja saatuaan kuolemantuomion, kansalaissodan nähnyt ja kuolemantuomion jyrkkä vastustaja Tanner omalla arvovallallaan muunsi kuolemantuomion elinkautiseksi. Sodan jälkeen Wuolijoki kiitokseksi vaati Tanneria hirteen. Kylmän sodan jälkeen Tuomioja valkopyykkää Wuolijokea SDP:n nimissä? Semmosta ajatusta on kuiteskin liikkeellä, että Kekkonen teki kaikkensa Karjalan palauttamiseksi ja Koivisto ei tehnyt mitään? TODISTEET, KGB:n arkistoista mieluummin. Jäljelle jäävä vaihtoehto on tietysti, että Kekkonen ei tehnyt mitään, eikä Koivistolla sen jälkeen ollut enää mitään tehtävissäkään.
Linda Tanner ja Hella Wuolijoki olivat opiskelukavereita Hgin Yliopistossa. Hella oli Tannereiden perhetuttu.
Paasikivi teki toisen harkitun virheen, kun hän "armahti tuomitut." Sehän juriidisesti hyväksyi tuomiot, rikollisuuden jota ei ollut. Julkisesti tuota armahdusta myös sitten tulkitiin oikeana tekona Paasikiveltä, mikä oli osoitus sodanjälkeisistä arvioiden ja keskustelujen vääräksi vääntymisestä. Tästäkin syystä tuomioiden peruutus laittomina ja aiheettomina on tarpeen.
16.12.2011 21:42 Jarmo Linkosalo. Jokke-Possu hallitsee piirtämällä mielipiteen ilmaisun hyvin.
Siinä sen poliittisen ismi-omaksujan kiitollisuuden näkee.
Kyllä, Kekkonen ajoi koko toimikautensa ajan Karjalan palautusta, lopulta jo aika huonoilla vaihtoehdoilla. Mutta hänellä oli rohkeutta asian ajamiseen. Lisäksi hänellä oli pelisilmää eli hän osasi pelata venäläisten kanssa. Siitähän koko aika oli kyse. Sen vuoksi en osaa Kekkosen toimia yksiselitteisesti tulkitakaan. Mistä minä tiedän, mikä oli hänen peliään ja mikä todellista tarkoitusta?
On hyvä huomata, että rauhanoppositiomies Paasikivi, joka oli valmis etukäteen antamaan Karjalan ja vähän muitakin alueita NL:lle, vanhemmilla päivillään kovasti ajatteli asiaa. Jotenkin sanonta kuuluu, että Paasivikivellä aamulla ensimmäisenä ja nukkumaan mennessä illalla viimeisenä asiana oli luovutetun Karjalan kysymys. Hän halusi, että alueet palautetaan.
Koivisto oli huono tapaus. Kun NL:n Politbyroo lähetti viestin valmiudesta neuvotella aluekysymyksisstä, Koivisto ei uskaltanut edes vastata. Toisella kerralla vastasi, ettei meillä ole mitään vaatimuksia.
Samoin kävi Jeltsinin hallinnon viestien kohdalla. Toisella kerralla Koivisto laittoi Paasion vakuuttamaan, ettei ole mitään vaatimuksia ja allekirjoitetaan vain YYA. Venäläiset kertoivat, ettei sitä toista osapuolta enää ole.
Ja niin tehtiin lahjoitussopimus eli lähialuesopimus ja naapuruussopimus yhden päivän erolla. Kaksi valtiosopimusta, joista kumpikin oli tarpeeton. Mitä lähialuesopimuksen pohjalta on todella maksettu, se on epäselvää.
OK, Veikko. Sekaviahan nuo ovat lähihistorian tapahtumat. Mutta toisin kun naapurissa, suomalaisten ei pitäisi ikinä pelata sisäpolitiikkaa ulkopolitiikalla, koska meillä ei ole siihen tarvetta. Eikä oikeestaan varaakaan, keskiverto isänmaallisuus kärsii. Suomi on ollut jo kohta 100 vuotta monikulttuurinen ja moniarvoinen maa. Pidetään siitä kiinni, kaikki ei ole kaupan, ei osteta eikä myydä.
Kiitos, Reijo Tossavainen hienosta, rohkeasta ja tarpeellisesta lakialoitteesta. Nämä häpeälliset tuomiot isänmaallisia, itsensä uhranneita valtiomiehiä vastaan, on saatava puretuksi.
Aikuisten tyrmistyneistä mielentiloista lapsikin aikanaan ymmärsi että väärin on tehty, että oikeutta on loukattu ja syyttömät on tuomittu. Tälle perustalle piti muka "ystävyyttä" ja "luottamusta" rakentaa. Valeystävyyttä se oli ja valeluottamusta.
Nyt on lopultakin aika katsoa, onko Venäjästä tunnustamaan virheensä. Sillä kaikki lähti Neuvostoliiton ja Saksan sopimuksesta ja NL:n laittomasta karkaamisesta päällemme. Koko sota 1939-45 on kokonaisuus. Suomi on sen uhri.
Tähän liittyy Karjalan, Sallan-Kuusamon alueen ja Petsamon palautus. Koko paketti on katsottava nyt läpi, jotta näemme onko kansanedustajilla selkärankaa hoitaa asia.
Suhteet Venäjään palautuvat normaaleiksi naapurisuuhteiksi vasta, kun nämä kaksi asiaa on hoidettu.
Tässä yhteydessä lämmin kiitos Pro Carelian Veikko Saksalle, joka on vaivojaan säästämättä pitänyt luovutettujen alueiden palautusasiaa esillä. Työ ei ole ollut turha.
Painetaan eteenpäin, pojat ja tytöt!
Reijo Tossavainen teki miehen työn. Kovin osa on vielä edessä eli lakialoitteen luotsaaminen läpi poliittisen eliitin vastustuksen.
Kansa on kuitenkin tämän hankkeen takana. 57 % kannattaa sotasyyllisyystuomioiden purkamista ja vain 18 % vastustaa. Eli 3.2-kertainen enemmistö kannattaa.
Ilta-Sanomien kyselyyn vastasi lähes 13 000 ihmistä. Heistä 83 % äänesti purkamisen puolesta. Se kertoo, että kansa on purkamisen puolella.
Kiitos omalta osaltani kiitoksistasi. Pro Karelia on tätä asiaa pitänyt esillä 10 vuotta ja pitää niin kauan, kunnes tuomiot on purettu. Sama koskee Petsamon, Karjalan ja muun Suomelta pakkoluovutetun alueen palautusta.
Olen samaa mieltä, ettei tämä työ ole turhaa. On vallan väärinkäyttöä toimia perustuslain vastaiseksi. On vallan törkeää väärinkäyttöä toimia kansalaisten perusoikeuksien ja edun vastaiseksi. Tulos siitä, että Venäjää kohtaan on oltu hyvin suvaitsevan lahjoittava, näkyy nyt EU-lahjoituksissa.
Hyvä aloite, saa kannatusta yli puoluerajojen.
Mites arvoisa kansanedustaja voisi arvostaa heitä jotka teloitettiin omien johdosta sotien aikana vakaumuksesta johtuen. Arndt Pekurisen teloituksen määrännyt upseeri sai myöhemmin kunnianosoituksen toimistaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arndt_Pekurinen
Kumpi painaa historian vaakakupissa, sotasyyllisyys vai laaki kalloon omien puolelta?
Tämäkin asia lienee menee perussuomalaiseen sensuuriin?
Rakentavin terveisin:
Visa Kolehmainen
Aika lailla kuullostaa Erkkolaiselta sotasyyttömyydeltä.
Arvoisa kansanedustaja ei kuukausi sitten kyennyt/halunnut/kyennyt blogissaan kertoa mielipidettään kulttuurinäkemyksistään mukasivistyneistyneisyydelle.
Kykeneekö Herra kansanedustaja kertomaan mielipiteensä kysymääni asiaan ilman sensurointia?
Rakentavin terveisin:
Visa Kolehmainen
Visan kysymys ei kuulu blogin aiheeseen, mutta silti totean, että olen mielestäni kulttuurin suurkuluttaja ja monipuolisesti.
Kiitos reagoinnista tasolla X:
Saisinko vastauksen aiempaan kysymykseeni koska aihe koskee sodan aikaisia tapahtumia?, kiittäen.
Toivoisin perussuomalaisen edustajan uudehkon puolueen edustajana työstävän vastauksen suoraan kysymykseen, ilman poliitikon ympäripyöreitä?
Kansanedustaja edustaa mielipiteillään ja vastauksillaan omaa mielipidettään ilman puolueen hyväksyntää, vai ovatko perussuomalaiset omineet vanhojen puolueiden tavat odottaa virallista kantaa puoluetukien myötä?
Persoonaani ei yleensä kuulu anella asioita kysymyksistä toistaen kysymystäni.
Olenko mukasivisteinöisyyttä etsien vastausta kansanedustajan mielipiteeseen?
Tässä vastauksessa on neljä rehellistä kysymystä johon toivoisin neljä tyhjentävää rehellistä vastausta ilman jargonia, kiitos!
-Visa-
PS: kerro toki edelleen käsityksesi arvoistamastasi kulttuurista, kiitos!
Miten on kansanedustaja Tossavainen, onko lakialoitteenne perustelujen painopiste siinä että
a) tuomitut eivät olleet tehneet niitä tekoja ja toimia, joista heidät tuomittiin vai siinä että
b) että he tekivät ja toimivat kyllä siten kuin tuomioissa todetaan, mutta nämä teot ja toiminnat eivät olleet tekohetkellä Suomen lainsäädännön mukaan rangaistavia tekoja?
Risto Reipas. Sinun kannattaisi lukea Tossavaisen lakialoite. Se antaa selvän kuvan kysymykseesi.
Valitettavasti ei anna.
Lakialoite keskittyy perusteluissaan kokonaan oikeudenkäynnin ja sotasyyllisyyslain ja tuomioistuimen laittomuuteen ja virheellisyyteen eli asian muotoon ja muotovirheisiin.
Tuomittujen toimintaan ei oteta mitään kantaa. Siis siihen tekivätkö he sitä mistä heidät tuomittiin, vaikkakaan jos tekivät, eivät toimineet tekohetken lainsäädäntöä vastaan.
Syntyykö siis lakialoitteen perustelujen mukaan tuomioiden moitittavuus siitä että tuomitut eivät olleet tehneet niitä asioita, joita heidän tuomioissa mainitaan tehneen vai siitä että nämä teot, vaikka ne tehtiin, eivät olleet tekohetkellä rangaistavia.
Mahtaako kansanedustaja välittää ja kiireiltään ehtiä vastata tähän?
16.12.2011 23:59 Risto Reipas. Kun tässä taas iloisesti päästiin toisillemme kirjoittamaan, niin jatkan käsitykseni ilmaisemista. Luulisin, että puolenyön jälkeen perjantaina kansanedustajallakin on lupa mennä levolle.
Kun luet Kyösti Lallukan toimittaman näköispainoksen Risto Rytin puolutus, saat selvän kuvan siitä, mistä syytettiin ja mikä oli syyllisyyden aste. Sitä ei ollut.
Olet ymmärtänyt asian ainakin osittain väärin. Eihän ole sinänsä edes mahdollista ottaa kantaa syyllisyyteen tahi syyttömyyteen, kun keksitään taannehtiva laki. On absurdia sanoa, että tänään keksityn lain nojalla olit viime viikolla rikollinen ja nyt sinut tuomitaan.
Jos nyt määrätään laki, että sotasyyllisyyden purkamista vastaan urputtaminen on lainvastaista ja siitä voidaan määrätä 2 - 5 vuotta vankeutta, niin sen pohjalta sinut pitäisi pidättää ja laittaa oikeuden eteen. Sitten kysyttäisiin, että oletko syyllinen tähän lain ilmoittamaan toimintaan vai et. Vastaisitko ilomiemielin, että juu olen ja kyllä minut saa tuomita?
Ei lakialaoitteessa pidä lähteä antamaan tuomioratkaisuja siten, että nyt tämän lain mukaan ne ja ne on tuomittava vapauttavasti uudelleen. Eduskunnan tehtävä on antaa laki, jonka pohjalta KKO sitten päättää, olivatko tuomitut syyllisiä vai ei.
Itse tuomioiden moitittavuus perustuu taannehtivaan lakiin, hallitusmuodon vastaiseen tuomioistuimeen (erityistuomioistuin), osittain jääviin tuomaristoon, oikeusperiaatteiden vastaiseen prosessiin ja siihen, etteivät syylliset edes olleet ko. väärän lain mukaan syyllisiä. Eikä pidä unohtaa rankkaa poliittista painostusta, joka myös vaikutti.
Ei Suomen poliittisista päättäjistä tule sotasyyllisiä sillä, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja yritti valloittaa koko maan. Stalin ja NL ovat syyllisiä.
Olennaista ei ole se mistä Rytiä (ja muita) syytettiin vaan se mistä heidät tuomittiin.
Tuomioissa, joka on siis eri asia kuin syyte, on mainittu mitä tuomitut ovat tehneet ja minkä johdosta heidät tuomitaan.
Tuomioiden mukaan he olivat syyllisiä. Jos nyt kansanedustaja Tossavaisen lakialoite johtaa tapahtumaketjuun, jossa silloiset tuomiot kumotaan, syytetyt julistetaan syyttömiksi.
Mutta miten on niiden tekojen laita joista heidät silloin tuomittiin? Lähteekö lakialoite siitä että tuomioden kumoutuessa myös julistettaisiin että tuomitut eivät olleet näitä tekoja tehneet. Vai siitä että he kyllä nämä teot tekivät (HUOM! tekivät nämä teot; eivät SYYLLISTYNEET näihin tekoihin), mutta teot eivät olleet lain mukaan rangaistavia, joten tuomitut eivät näillä teoillaan olleet syyllistyneet rangaistaviin tekoihin ja olivat näin ollen syyttömiä.
17.12.2011 01:38 Risto Reipas. Eikös se tuomioistuimen yksi vakiolause ole, että ei ole riittävää näyttöä, että olisi syyllistynyt tietynlaiseen teonkuvaukseen. En muista, että tuomiolaitos olisi ottanut kantaa, että joku olisi syytön. Se on ainakin erittäin harvinaista.
KKO päättää syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Ei kait laki tai lakialoite ota sitä kantaa? Vaan hyvin omituista olisi, jos lakialoitetta lähtisi tekemään syyllisyyden pohjalta tämän tyyppisessä asiassa.
Lakialoitteen toteutuessa saisimme siis lopultakin pätevän tulkinnan jatkosotaan Saksan rinnalla johtaneista seikoista kun KKo ottaisi asiaan lopullisen kannan ja päättäisi historiatutkijoiden kiistelyn asiasta. Vaikeuksia kyllä olisi KKo:llakin ratkaista syyllisyyttä tai syyttömyyttä kun Suomen ko. ajankohtana voimassa olleen lainsäädännön mukaan edes valtakunnan johtaminen sotaan ei ollut rangaistava teko.
Mitä asioita KKo:n loppujen lopuksi pitäisi lakialoitteen toteutuessa ratkaista? Voi olla että lainsäätäjä eduskunta ei asiaa tuumattuaan lainkaan halua pakottaa KKo:tta ratkaisemaan sellaista asiaa ettei se tai lainsäätäjä edes pysty sanomaan mitä sen oikeastaan pitäisi ratkaista.
Veikkaan lakialoitteen raukeamista tulematta eduskunnan käsittelyyn.
Sotasyyllisyysoikeus yritti mahdotonta: Mitata puhtaasti poliittista toimintaa juridiikalla.
Nyt tämä lakialoite yrittää tehdä saman mahdottomuuden uudelleen: Panna toisen tuomioistuimen, KKo:n, mittaamaan uudelleen samaa puhtaasti poliittista toimintaa juridiikalla. Ennuste ei ole edellistä mittausyritystä parempi.
17.12.2011 03:28 Risto Reipas. Ei KKO ota kantaa historiantutkintaan, eikä pidä ottaakaan. Eikä se ota kantaa Suomen syyllisyyteen tai syyttömyyteen. Se ottaa kantaa siihen, onko syyllistytty johonkin tiettyyn tekoon vai ei. Se ottaa myös kantaa siihen, onko käytetty oikeaa lakia. Sinähän voit lukea myös niitä vanhoja tuomarin ohjeita.
Ja mikä olisi se "tietty teko", johon kansanedustaja Tossavaisen lakialoite toteutuessaan panisi KKO:n ottamaan kantaa "onko syyllistytty vai ei"?
Nyt Veikko Saksikin puhuu samasta asiasta, jota minäkin olen tässä yrittänyt. Asia on lakialoitteen keskeistä sisältöä.
Risto Reipas: Tee johtopäätöksiä vain ja ainoastan sen perusteella, mitä lakialoitteessani todetaan.
Tuo Tossavaisen aloite on Perusuomailelle liikkeelle tuhoisa. Se on myös valheellinen Suomen historian kannalta. Se kiistään sen poliittisen totuuden, että Suomi oli toisen maailmansodan aloittajan, fasistisen Saksan liittolainen hyökkäysoperaatiossa Neuvostoliittoa vastaan. Tossavaisen lakialoite yrittää tulkita uudella tavalla toisen maailmansodan kokonaisuutta ja Suomen osuutta siinä. Tapahtunutta ei voida lakialoitteilla muuttaa. Historiantutkimus on ainoa tapa selvittää historiallista tapahtumia.
Tuo aloite tekee Perussuomalaisesta puplueesta poliittisesti kyvyttömän hoitamaan Suomen kansainvälisiä suhteita. Presidentin vaalien alla se on vahingoksi Timo Soinin presidenttiehdokkuudelle.
Suomen natsitaustan kiistäminen leimaa perussuomalaisten suuren äänestäjäkunnan äärioikeistolaisiksi ja fasismin kannattajaksi. Valehteleminen ei ole isänmaallisuutta. Tai se on samanlaista isänmallisuutta kuin se, jolla Suomen kansan itsenäisyys on luovutettu EU:n kautta kansainväliselle pääomalle. Aloite on petos perussuomalaisten äänestäjäkuntaa kohtaan. Tietenkin on hyvä, että tämä piirre tuli esiin juuri nyt vaalien alla. Tämä asia on tehtävä selväksi Suomen kansalle.
Kerropa meille tietämättömille kuinka monta Neuvostoliitossa tuomittiin sotasyyllisinä talvisodan aloittamisesta!
Gagarinille
Minulla ei tietenkään ole siitä tietoa, mutta se ei ole tämän keskustelun ydinkysymys. Ydinkysymys kuuluu, kuka tai mikä taho aloitti toisen maailmansodan. Neuvostoliitto sitä ei aloittanut, se ei voinut aloittaa keskeneräisyytensä vuoksi. Tuolla Stalin-Hitlerpaktilla on poliittiset ja teoreettiset juurensa. Arvo Poika Tuominen kirjoitti niistä muistelmissaan Murskyn aikaan. Kaivapa esille.
Saksa ja Neuvostoliitto sopivat etupiirijaosta. Tuon sopimuksen puitteissa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen. Siis NL aloitti sodan. Siitä ei pitäisi olla pienintäkään epäselvyyttä!
Typpö, avataanko ne KGB:n arkistot, kyllä vai ei. Minkäpuoleen näyttelet duunaria, kun haluat aina korkeinta päätösvaltaa käyttää, oletko feodalisti? Tossavainen yrittää palauttaa kymmenien tuhansien kirkkomaahan päätyneiden duunarin luottomiehen kunniaa, ja se ei sinulle perkele käy.
Jarmo Linkosalo
En ole perkele ja minulle se kyllä käy. Minä kerron vain että kirkkomaahan päättyneiden duunareitten luottomiehet harjoittivat ensi politiikkaa ja jatkoivat sitä sodalla. Sotahan on politiikan jatkoa. Juuri tuosta punavihan politiikasta ja sen jatkosta ne saivat rangaistuksen, jora ei ole syytä mitätöidä.
16.12.2011 23:04 Heikki Typpö. Olipa sinulla erikoinen purskahdus. Miksi sinä kannatat perustuslain vastaisia tuomioita? Kannatatko myös väkivaltaa ja sen avulla synnytettyjä sopimuksia? Miksi kannatat vääryyttä? Kun valehteleminen ei ole isänmaallisuutta, miksi sitten ehdoin tahdoin teet sen?
Oliko Halonen 01.03.2005 väärässä Pariisin puheessaan?
Kun sotasyyllisyystuomiot aikanaan puretaan, Reijo Tossavainen siirtyy valtiomiesten joukkoon.
Saksille
Tossavainenhan jo on valtiomies, kansanedustaja. Mutta lulen että sotasyyllisyys tuomioita ei pureta. Rehellisyydellä ja humanismilla on kasvavluonne. Se on palautumaton prosesi.
Sota ei käydä perustuslakien pohjalta ja sota on väkivaltaa. Valtioiden rajat ovat tähän saakka sotien aseilla piirrettyjä.
Jos tarkoitat tuota Halosen "erillissota" puhetta, niin hän oli tieten ja tarkoituksella väärässä.
Luulin jo, että kommunismin verinen tahra olisi siirtynyt historian roskatynnyriin...
17.12.2011 02:08 Heikki Typpö. Reijo Tossavainen ei vielä ole valtiomies. Hän on nyt valtiopäivämies.
Tuomioiden kohtalon osalta olemme eri mieltä. Miksi sinä kannatat perustuslainvastaisia tuomioita? Miksi kannatat väkivallan tekojen seurauksia?
Olet erehtynyt, eivät sotasyyllisyystuomiot olleet sotaa ja rajakysymyksiä, vaikka ne niihin liittyivätkin. Tuomiot olivat SUOMALAISEN eduskunnan antaman lain pohjalta, suomalaisen tuomioistuimen antamia päätöksiä. Joten kyse on Suomen sisäisestä asiasta.
Heh, hauskasti sanottu: Halonen puhui tieten ja tarkoituksella väärin. Oletko muistanut sanoa tämän Haloselle, että hän sanoi tahallaan ja tieten erillisota-asian väärin?
Jäihän siihen vielä oikein "oikein" sanottuna kaksi asiaa: olimme syyttömiä sotiin ja saavutimme puolustusvoittoja.
Piti ihan "hieraista silmiäni", kun luin Typön tekstin. Uskomatonta soopaa, jos selkokielellä asian ilmaisen.
Taisit kirjoittaa oman blogisi asiasta. Käyppä katsomassa ja muutkin sieltä oma mielipiteeni asiasta. Toistan vielä sen, että Heikki Typön käsitys historiasta on selektiivinen. Sinänsä aika karseeta....kun ajatellaan niitä tyyppejä menneisyydestä, jotka ovat saaneet valtaa ja käyttäneet vastaavaa ominaisuutta hyväkseen.
No, kai Tossavaisenkin pitää taas jotain mukatehdä ettei tule aika pitkäksi. Miten Tossavaisen edellinen lakialoite, eli turvata oman matkailuautoharrastuksensa verovapaus, edistyy?
Käsi ylös, kuka pitää sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomittuja syyllisinä? Ja niiltä jotka nostivat käden pystyyn, vaikuttaisiko 65 vuotta jälkikäteen säädetty laki jotenkin käsitykseenne?
16.12.2011 23:18 Janne Salonen. Jälkikäiteisen lain osalta haukut täysin väärää puuta. Sotasyyllisyyslaki oli yksiselitteisesti jälkijättöinen.
Tossavaisen lakiehdotus ei ole jälkijättöinen. Ehdotus ei pura tuomioita. Ehdotus mahdollistaa, että KKO voi käsitellä asiaa uudelleen.
Tiedätkö, mitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 2. artiklan 1. momentissa sanotaan? Taitaa olla vieras säännös?
Suomen lainsäädäntö ei täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 2. artiklan 1 momentin vaatimusta, minkä vuoksi esim. KKO ei katso olevansa toimivaltainen käsittelemään sotasyyllisyystuomioistuimen tuomioita. Lisäpöytäkirjassa sanotaan:
1. Jokaisella rikoksesta tuomitulla on oikeus saada syyllisyyskysymys tai tuomittu rangaistus tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa. Tämän oikeuden käytöstä sekä käytön perusteista säädetään laissa.
Veikko, tottakai sotasyyllisyyslaki oli jälkijättöinen ja verrattavissa NL:n näytösoikeudenkäynteihin. Onko kenelläkään selväjärkisellä suomalaisella jotain epäselvää asiassa?
"1. Jokaisella rikoksesta tuomitulla on oikeus saada syyllisyyskysymys tai tuomittu rangaistus tutkittavaksi ylemmässä tuomioistuimessa. "
Niin. Onko joku po. rikoksesta tuomittu viimeaikoina vaatinut oikeuksiaan?
16.12.2011 23:42 Janne Salonen. Kysymykseesi "Onko kenelläkään selväjärkisellä suomalaisella jotain epäselvää asiassa?", on vähän hankala vastata kohtuullisen kohteliaasti. Jos sanon, että valtaosalla suomalaisista johtavista poliitikoista näyttää olevan epäselvää, leimaan heidät ei-selväjärkisiksi.
Joten en ota heidän selväjärkityyteensä kantaa. Totean heidän olevan edelleen suomettuneita ja jonkinsorttisen, sinänsä käsittämättömän, Venäjä-pelon vallassa. Millä sen asian muutoin selvittää?
Ei oikeus kanteluun rajoitu vain rikoksesta tuomittuun. Sellainen henkilö, johon rikoksen tuomio vaikuttaa, voi tehdä kantelun. Tällaisen kantelun on tehnyt mm. Väinö Tannerin jälkeläinen, Ilkka Tanner. http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1651&author=10
KKO pesi Pilatuksen tavoin kätensä esittäen, ettei sillä ollut toimivaltaa asiassa. Usean lainoppineen käsityksen mukaan sillä on vuodelta 1734 lain mukaan kuninkaalta periytyvä oikeus käsitellä ne asiat, joiden osalta muilla ei ole toimivaltaa.
On kuitenin huomattava, ettei KKO väittänyt kannetta tai kantelijaa vääräksi.
"Usean lainoppineen käsityksen mukaan sillä on vuodelta 1734 lain mukaan kuninkaalta periytyvä oikeus käsitellä ne asiat, joiden osalta muilla ei ole toimivaltaa."
I rest my case.
Saloselle ylempänä tiedoksi:
Minulla ei ole matkailuautoa tai -vaunua. Olen tehnyt eduskunnassa kymmenen lakialoitetta, toimenpidealoitetta tai kirjallista kysymystä. Lisäksi olen käyttänyt "ison salin" puolella 45 puheenvuoroa kuluneen syyskauden aikana. Valiokunnissa olen käyttänyt useita satoja puheenvuoroja. Niihin sisältyy kaksi puheenvuoroa matkailuautoilun puolesta.
Voiko totuudelle ja oikeudelle joskus ajoitus olla väärä?
16.12.2011 23:26 reino ropponen. Tuon varmasti voisi muotoilla, että tarkoitus hyvä, ajoitus on aina poliittiselle eliitille väärä ja tällä hetkellä ajoitus on aika hankala. Vuoden loppu häämöttää lähellä. Mutta pidetään huolta siitä, ettei ehdotus ensi vuoden alkupuolelle hataudu byrokratian rattaisiin.
EU-ongelmat eivät ainakaan tämän hallituksen aikana lopu. Ja niiden jälkeen alkavatkin sitten todelliset rahoitusongelmat. Joten siltä pohjalta voi kysyä: edistääkö se Suomen taloudenpitoa jollakin tavoin, että olemme sotasyyllisiä? Minusta syyllisyys aina haittaa toimintaa.
Aina on oikea aika siirtyä noudattamaan perustuslakia.
Ajoitus on mielestäni väärä siitä syystä ettei se nykyisessä maailmantilanteessa jaksa herättää kiinnostusta, "eliitin" tuskin tarvitsee juuri vastaan ponnistella.
Ihmisillä on liikaa mietittävää, tällainen saattaa tuntua turhalta ja kääntyä itseään vastaan. Muuten passar bra.
16.12.2011 23:41 reino ropponen. Kyllä. Ihmisillä on enemmän kuin riittävästi ongelmia maailmantilanteessa, Euroopan jamassa, Suomen tilassa ja omissa asioissa.
Mutta se, mitä "hajuaistini" sanoo, on vähän toisenlaista. Minulla on tuntuma, että sotasyyllisyysasiassa aletaan tulla kohti kulminaatiota, jossa ärsytyskynnys ja ihmisten höplästävetämiskynnys ylittyvät. Aivan liian kauan on hymistelty kunnialla ja muilla sivujuonteilla.
Yksi hassuimmista väitteistä oli se, ettei tuomioita saa purkaa, ettei purkamalla vahvistettaisi annettuja tuomioita todellisiksi. Eipä paljon hullummin voisi sanoa, kun asiaa vähän ajattelee.
Eli käsitykseni on, ettei valtiojohto tästä lakialoitteesta pääste ihan hyminällä. Se kääntyy poliittista eliittiä vastaan, jos se ryhtyy jälleen vastustamaan asiaa. Nyt on kaikkiaan kertynyt todella paljon irvistelykoloon ihmisillä hallitusta vastaan. Tilanne on saman tyyppinen kuin Venäjällä, jossa hampaita yhä enemmän kiristellään Putinin suuntaan - vaikka onkin vaikeaa. - Tai koska on vaikeaa.
Veikko, täysin vilpittömästi toivon olevani väärässä.
Oma kyyninen veikkaukseni on kuitenkin se että lakialoite saa mediatilaa MTV3:n viihdeuutisissa ainoastaan jos Tukiainen ei ole sattunut ryyppäämään.
Kansa ei tätä asiaa rummuta, koska se mietiskelee kuinka saa asuntolainansa maksettua. Kakaroille huomennakin kaurapuuroa vai Rytin maine?
No, aika näyttää miten käy.
17.12.2011 00:26 reino ropponen. Olemme siinä täysin yhtä mieltä, että vaikeaa tämänkin lakialoitteen läpivieminen on. Olisi tarvittu 101 nimeä, niin tilanne olisi vähän parantunut.
Mainitsemasi asiat ovat lähempänä kuin kontin suu. Kun ruoka uhkaa loppua, se on lähes ainoa toimintaa ohjaava tarve.
Minäkin toivon, että olet väärässä. Olen sinua jonkin verran optimistisempi kokonaistilanne huomioon ottaen. Ja jos tämä aloite ei tuota tulosta, seuraava gallup näyttä jo yli 60 % kannatusta. Ja sitten on taas aika odottaa uutta lakialoitetta, jossa allekirjoittajia on riittävästi. Tosin ei sekään takaa varmaa menestystä, koska hallituksella ja valiokunnilla on mahdollisuus peliin. Ainakin hallitus näyttää olevan aika itsetuhoinen elin.
Kuten sanot, aika näyttää. Ja jos ei näytä, laitetaan lisää pökköä pesään.
Tämä on juuri sitä asennetta, miksi perususuomalaisia äänestin.
Itse äänestin perussuomalaisia siksi, että he saisivat muutosta aikaan. Olen hieman pettynyt, tähän mennessä paljon sanahelinää, slouganeita, mukamuutoksia ja mukaohjelmia, mutta vähän muutoksia.
Otin tosissaan vaaliohjelmankin, nyt se on paljastumassa osin vitsiksi. Halla-aho on todennut televisiossa maahanmuuton perheenyhdistämisten toimivan loistavasti. James sai tuomion hovissa.
Arvostan, että Tossavainen kannatti rangaistuksia aikoinaan Hakkaraiselle ja Halla-aholle. Itse en olisi tosin rankaissut heitä, vaan olisin jättänyt vastalauseen ja laittanut asian äänestykseen. Minä olenkin mies.
Kiitos kansanedustaja Reijo Tossavaiselle hyvästä työstä, jota kansanedustajan tuleekin tehdä.
Työ jatkuu vielä, tuomioiden purun pitäisi tapahtua mahdollisimman pian, koska
'osasyylliset' aikalaiset lapsista vanhuksiin, siviileistä sotilaisiin, jotka olivat pitämässä
maamme puolta mahdottomissa tilanteissa, vähenevät keskuudestamme päivittäin.
Puhumattakaan niistä, jotka menettivät henkensä tai vaurioituivat sotiemme aikana tai niiden jälkeen.
Kaikkien yksittäisten ihmisten ja johtajiensa ansiosta vältyimme edes näin hyvin Stalinin tuhoisalta ikeeltä.
He eivät todellakaan ole syyllisiä sotiin. Tuomioiden purkamisella kiitämme ja kunnioitamme heitä
- elossa olevia ja keskuudestamme poistuneita - aidosti ja keskeneräisenä ollut oikeus tapahtuu, mikä on hyvin tärkeää ja rakentavaa Suomelle. Nyt ja tulevaisuudessa.
Tekee mieli toistaa kommentoijan sanat: "He eivät todellakaan ole syyllisiä sotiin. Tuomioiden purkamisella kiitämme ja kunnioitamme heitä
- elossa olevia ja keskuudestamme poistuneita - aidosti ja keskeneräisenä ollut oikeus tapahtuu, mikä on hyvin tärkeää ja rakentavaa Suomelle. Nyt ja tulevaisuudessa."
Purettava on ja kuten omassa blogissani sanon Suomea on puolustettava
Jaaha. Tossavainen ns. ajan hermolla. :-/
Tietenkään kukaan suomalainen ei moista lakia vastusta, allekirjoittanut mukaan lukien, mutta kuten hän itsekin avauksessaan sanoi, ei noita tuomioita kukaan hyväksynyt silloinkaan kun ne langetettiin.
Joten kysymys kuuluu; onko tämä todellakin sellainen päivänpolttava kysymys, joka on ns. 'ratkaistava' NYT?
Keskellä Suomen ehkä isointa taloudellis-poliittista kriisiä sitten juurikin sen toisen maailmansodan?!?
Sorry, en ymmärrä. Eikö nyt pitäisi panostaa kybällä luovien ratkaisujen keksimiseen tähän nykyongelmaan, sensijaan, että kuormitetaan kansanedustuslaitostamme miltei 70 vuotta vanhoilla asioilla..?
Tosin, totta toki on, että jos nykytilanteelle ei pistetä stoppia asap., ko. laitokselle ei enää muuta valtaa jääkään, kuin tuollaiset hieman - ei-niin-ajankohtaiset asiat, jos niitäkään.
Citykani: "Joten kysymys kuuluu; onko tämä todellakin sellainen päivänpolttava kysymys, joka on ns. 'ratkaistava' NYT? "
Tapahtuneesta vääryydestä on aikaa jo lähes 70 vuotta. Siksi tuo "oikeusmurha" on korjattava NYT!
Useissa kommenteissa on ihmetelty ajankohtaa. Ihmettelen ihmettelyä!
Veteraanien keski-ikä lähentelee kohta yhdeksää vuosikymmentä. Uskon, että heistä vain erittäin harvat ovat hyväksyneet aikoinaan Neuvostoliiton painostuksesta tehdyt taannehtivat tuomiot. Luultavasti samaa mieltä lienee valtaosa nykyisistä suomalaisista.
Miksi heidän tahtonsa toteuttaminen voisi olla väärin? Eikö heidän tahtonsa toteuttaminen ole demokratiaa parhaimmillaan?
Veteraaneihin vetoaminen aina sopivassa tilanteessa tulisi saattaa samanarvoiseksi natsikortin kanssa.
Sotasyyllisyysasia on ollut silloin tällöin esillä, esimerkiksi vuonna 2008. Tuolloin Iltalehti kirjoitti näin:
"Korkein oikeus ei voi purkaa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä annettuja tuomioita.
KKO:n ratkaistavana ollut tapaus koski sodan aikana muun muassa ministerinä toimineen Väinö Tannerin tuomiota.
Tanner tuomittiin vuonna 1946, ja tuomion purkua vaati hänen sukulaisensa.
KKO:n mukaan sotasyyllisten tuomitsemista varten säädetyssä erityislaissa ei ollut säännöstä, jonka mukaan tuomioihin olisi voinut hakea muutosta."
Tekemäni lakialoite mahdollistaa tuomioiden purkamisen.
Viime vuoden maaliskuussa Iltalehti kirjoitti näin:
"Suomen tulisi tehdä nyt tilit selviksi menneisyytensä kanssa, sanoi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heinäluoma.
SDP:n Eero Heinäluoma vaatii, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnin virheet tunnustettaisiin virallisesti. Suomen tulisi tehdä nyt tilit selviksi menneisyytensä kanssa, sanoi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heinäluoma lauantaina MTV3:n uutisille.
Heinäluoman mukaan kunnianpalautus voitaisiin tehdä kahdella tapaa: Valtiojohto voisi painokkaasti todeta, että on tapahtunut vääryys tai korkeimmalle oikeudelle annettaisiin toimivalta harkita asiaa ja tarvittaessa purkaa tuomio.
Presidentti Tarja Halonen sanoi aiemmin lauantaina, että hän lupaa harkita poliittista lausuntoa, jolla sotasyyllisyysoikeudenkäynti todettaisiin oikeusvaltion periaatteiden vastaiseksi. Lausuntoa ehdotettiin oikeusministeriön perjantaina julkistamassa selvityksessä."
Tähän on valitettavasti lisättävä, että en ole tuollaista Halosen tekemää poliittista lausuntoa havainnut.
Se on pelkästään positiivista, ettet ole tuollaista Halosen lausuntoa havainnut. Sehän vesittäisi aloitteesi täydellisesti. Sen jälkeen vain todettaisiin, että kunnia on palautettu, asia on selvä.
Ei asia niin ole. Kyse on ollut ja on hallitusmuodon ja nyt perustuslain vastaisista tuomioista. Ei tuomioita ole ikinä purettu poliittisella liturgialla tahi lepertelyllä. Tuomio voidaan muuttaa vain uudella tuomiolla.
Yhtä vähän eduskunnan pitäisi jollain lailla mitätöidä, purkaa tai eliminoida tuomiot. Jälleen poliitikot sotkeutuisivat lain käyttöön. Sen seuraukset ovat huonot.
Joten ainoa järkevä tapa on edetä lakialoitteesi mukaisesti ja antaa KKO:lle sen kaipaama toimivalta toimia muutostuomioistimena.
Onhan tämä ollut ennenkin esillä ja muistaakseni silloin todettiin, ettei kenenkään kunnia ole mennyt. Mitään minulla ei ole ajatusta tuomioiden purusta vastaan. Kansanedustajan on kuitenkin hyvä muistaa, että kunnianpalautuksen yhteydessä kaivetaan esiin koko prosessi ja myös Urho Kekkosen rooli. Tämä saattaa olla yksi niistä syista, jonka takia tuomioiden purku ei edennyt ja ehkä ei etene nytkään.
Niin pitkään kuin tuomioita ei ole purettu, kaikkien presidenttien roolit ovat asiassa avoimia. Oikeus käytiin aikana, jona kaikki, USA:sta ja Englannista Ruotsiin "tottelivat" Stalinin toiveita. Mitä muuta Suomi muka olisi voinut tehdä? Kekkosen ja maan historian kannalta olisi tarpeen tutkia, mikä oli välttämätöntä, mikä tilannetta hyväksi käyttävää opportunismia. Suomi on ainoita EU:n maita, joissa omaa historiaa ei ole vielä saanut kirjoittaa. Miksi kummassa tämä hyväksytään?
Myös suomalaisten mielipidettä on kyselty tuomioiden purkamisesta. Vain 18 % oli sitä mieltä, että tuomiot saavat jäädä voimaan.
Ilmeisesti on jokin pointti mitä en ymmärrä.
Kyseiset valtiomiehet on tuomittu, itse en ole asialle koskaan antanut mitään painoarvoa.
Sotien jälkeen tällaisia joudutaan useasti tekemään, voittajien vaatimuksesta.
Itselleni se pointti on siinä että mitä hyötyä on ruveta tuhertamaan lakia että tuomiot kumottaisiin.
Mitä hyötyä asiasta on?
Kenenkään suhtautuminen kyseisiin henkilöihin ei muuttuu mitenkään.
Elossa olevien sukulaistenkaan asema ei muutu mitenkään.
Ymmärtäisin asian jos he olisivat elossa tai muuten asialla olisi jotain merkitystä.
Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan pitänyt sotasyyllisiksi tuomittuja syyllisinä mihinkään rikokseen, vaan isänmaallisina kunniallisina kansalaisina, jotka äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa ponnistelivat silvotun ja uhanalaisen maamme hyväksi.
Kahdeksan silloisen valtiojohtomme korkeaa edustajaa eivät suomalaisten silmissä ole koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta.
Kuitenkin on kansallisen ja oikeusvaltiollisen itsekunnioituksen takia aiheellista edes myöhään avata lailla säännelty tie oikaista syytettyjä kyseisen tuomion muodossa kohdannut vääryys.
Tiivistetysti sanottuna tästä on kysymys.
Ja vielä yksinkertaisemmin, kyse on perustuslain kunnioittamisesta. Vääriä tuomioita ei pidä hyväksyä.
Juuri noin minäkin asian ymmärrän.
" Kahdeksan silloisen valtiojohtomme korkeaa edustajaa eivät suomalaisten silmissä ole koskaan vähimmässäkään määrin menettäneet kunniaansa eikä heidän osaltaan siksi sinänsä tarvita mitään kunnian palautusta."
Kansallinen tai valtiollinen itsekunnioitus, mitä se on ja keneltä se on mennyt.
Itseltäni ei ainakaan ole mennyt mitään. Vääryyksiä on maailma täynnä, miksi tämä on suurempi kuin joku toinen vääryys.
En jatka jankkausta asiasta, pidän vaan asiaa varsin turhana, viitaten omaan kirjoitukseesi.
17.12.2011 10:46 Harri Pasanen. Sinä tunnet asian todellisen laidan, Reijo Tossavainen tuntee. Ja kuvittelet, että kaikki muutkin tuntevat. Olet harvinaisen väärässä.
Kuinka suuri osa nuorista tuntee? Entä kuinka suuri osa ulkomaisista ihmisistä tuntee? Historian kirjoihin ja museoihin ym. jää vain tieto, että Suomi tuomitsi itse sotasyyllisensä. Suomi oli syyllinen sotaan.
Tämä suuri valhe ja propagandatuote pitää poistaa. Kun luet Venäjän historiankirjoitusta, siellä taas väärennetään välillä vähän oikaistua historiaa. Talvisotaa ei ollutkaan, oli joku kahakka suomalaisten kanssa. Ja jatkosodan aloitti Venäjän mukaan Suomi.
Miksi meidän pitäisi hyväksyä hallitusmuodon ja nykyisen perustuslain vastaiset tuomiot? Reijo Tossavainen puhuu oikeusvaltiosta ja oikeusvaltioperiaatteista. Aivan. Eihän sellainen ole mikään oikeusvaltio, joka tieten tahtoen pitää yllä perustuslain vastaisia tuomioita.
Sekä koti- että ulkomailla sangen monen ihmisen silmät avautuvat ja he miettivät, että oliko se Suomi tosiaan syytön.
Entä se, että 13.5 % eli 45 000 km2 Suomen alueesta on edelleen Venäjän hallinnon alla. Jos Suomi on kerran syyllinen, se on ihan oikein. Jos Suomi ei ole syyllinen, se on väärin.
Niin kauan kuin Suomi itse pitää itsensä sotiin syyllisenä, se on sitä. Ei ole olemassa kuin kuvitelmissa syytön syyllinen. On vain syyllinen tai syytön.
Joten mietipä uudelleen tuomioiden merkitystä. Arvelen, että hyöty- ja merkitys muuttuvat, kun asian oivallat.
Olet oikeassa tuossa asiassa.
"Kuinka suuri osa nuorista tuntee? Entä kuinka suuri osa ulkomaisista ihmisistä tuntee? Historian kirjoihin ja museoihin ym. jää vain tieto, että Suomi tuomitsi itse sotasyyllisensä.
Ihmisten mielipiteet eivät muutu siitä korjaillaanko tuomioita jälkikäteen.
Näitähän tehtaillaan joka maassa,aina kun vallnpitäjät vaihtuu. Tällä kommentilla en tarkoita meidän päättäjiä.
Aloittiko kuka sodan, siihenkään ei ihmisten mielpiteet muutu sillä että tuomiot poistetaan.
Moni ulkolainen saattaa pitää asiaa ainoastaan oman historian kiilloituksena,tätähän se ei ole.
Tavalliset kansalaiset (ulkolaiset) taitavat pohtia asioita Summan ja Raatteen kautta.
Historioitsijat ovat asia erikseen, niitten aivoituksia en edes rupea pohtimaan.
17.12.2011 12:07 Harri Pasanen. Ei asia taida ihan niin olla. Kyllä ihmisten mielipiteet muuttuvat tiedon lisääntyessä. Otan esimerkin.
Vuonna 2000 Karjalan palautusta kannatti 5 - 10 %. Vuonna 2007 gallupin mukaan kannatus oli noussut 38 prosenttiin. Kannatuksen nousu on ollut hyvin maltillista vuosittain, selkeää nousua. Nyt kannatus on käsitykseni mukaan yli 40 %.
Miksi? Siksi, että ihmiset ovat saaneet lisätietoa asiasta. Yksi sun toinen on tullut miettineeksi asiaa tiedon pohjalta. Olen itse siitä esimerkki. Olin aikanaan yhä umpisuomettunut kuin toisetkin. Sitten yhtenä iltana jostain syystä päätin miettiä palautuskysymystä pelkästään oman koulutukseni, kokemukseni ja snajustiikkani avulla. Muutin nopeasti käsitystäni 180 astetta.
Kun virallinen tieto muuttuu ja Suomi oikaisee väärän sotasyyllisyyden, se alkaa päivittyä opiskelijoille, kansalaisille, tiedotusvälineisiin … kaikkialle. Tieto vaikuttaa asenteisiin ja käsityksiin. Eivät kaikki ihmiset ole skeptisiä kaikelle tiedolle. Et takuulla sinä itsekään.
Otetaan esimerkki toisinpäin. NL:n valtaisa propagandakoneisto tuotti "tietoa" NL:n rauhantahtoisuudesta ja hyvyydestä roppakaupalla. Lukematon määrä ihmisiä uskoi sen. Tämän seurauksena NL sai lisää vaikutusvaltaa ja jyräsi alleen yhden sun toisen kansan.
Ainakin niiden silmät aukenivat, jotka kommunismin upeuteen uskoen muuttivat NL:oon. Tosin ne pian sulkeutuivat Stalinin vainojen toimesta.
Onko väärien tuomioiden purkamisessa kyse historian kiiloituksesta? Ei ole. Jos olisi, niin kaikki hovioikeudet, korkeimmat oikeudet, muutostuomioistuimet, EIT't ym. olisivat täysin turhia.
Mielestäni olet liian skeptinen sen suhteen, miten ihmiset ajattelevat ja muuttavat asenteitaan.
Taas tuli todistetuksi se, että osa blogisi kommentoijista loksuttaa leukojaan pelkästä kateudesta ja erimieltä olemisen ilosta.
Kiitos Reijo hyvästä lakialoitteesta.
"8 §
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty."
Olen Jukka Kuoppamäen tavoin asunut myös ulkomailla. Jukalle Saksassa asuminen ja minulle Espanjassa asuminen ovat vahvistaneet arvostusta kotimaata ja sen kansalaisia kohtaan.
Tässä tähän tilanteeseen sopivaa Kuoppamäkeä:
http://youtu.be/Y085qMEYGkw
Viljam Pylkäs oli se oikea, alkuperäinen Rokka. Tässä pieni haastattelupätkä:
http://youtu.be/Ak2ot8LKgK8
Tämä on kommentti tuossa alla olevaan kirjoitukseen. Tuli postattua vähän väärään paikkaan. 17.12.2011 14:04 Harri Pasanen. Heh, ai sie olitkii kilpailus. Mie vaa haastelin, niiko asiat on. Kaikella on merkitystä kaikkeen.
Jokainen selvittämätön oikeusloukkaus heikentää oikeuden ja oikeusvaltion uskottavuutta. Entä sitten sellainen perustavaa laatua oleva oikeusloukkaus, jossa tietoisesti loukataan perustuslakia ja jossa tietoisesti Suomesta tehdään syyllinen sotiin.
Vähättelet asian merkitystä kovasti. Kyseessä on erittäin tärkeä asia. Millekään maalle ei ole yhdentekevää, onko se syyllinen vai syytön. Ei ole meille kummallekaan yhdentekevää, olemmeko syyllisiä vai syyttömiä, onko meistä annettu tuomio oikea vai väärä.
Mutta nyt miekii lähden kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Hyvät illat.
Veikko Saksi.
"Jos olisi, niin kaikki hovioikeudet, korkeimmat oikeudet, muutostuomioistuimet, EIT't ym. olisivat täysin turhia."
Sota-aikaisilla ja muilla yhtä vanhoilla asioilla ei ole yhteyttä noihin mainitsemisiin oikeusasteisiin.
Pidän keskusteluamme tasapelinä, nyt täytyy lopettaa ja lähteä pikkujoulun viettoon.
Mikä muuttuu jos tuon oikeudenkäynnin päätös puretaan? Ei yhtään mikään. Tuomiot on luettavissa historian kirjoista.Ellei sitten Prokarelian iskujoukot käy leikkaamassa sivuja historian kirjoista.
Tässä aloitteessa on vain Tossavaisen oman egon pönkittämistä kysymys.
Onko liian vaikeata ymmärtää, että tämän oikeudenkäynnin vaihtoehtoina olisi ollut Kremlin kihlakunnan oikeus tai Nürnbergin oikeudenkäynnit?
Oikeudenkäynneissä annettiin yhteensä 177 tuomiota, joista 25 kuolemantuomiota, 20 elinkautista vankeusrangaistusta, 97 lyhyempää vankeusrangaistusta ja 35 vapauttavaa tuomiota.
Tätä se Saksan kanssa liittoutuminen tiesi. Tästä asiasta Winston Churchill mainitsi heti sodan alettua, että niitä jotka lähtivät Saksan mukaan odottaa ankara rangaistus.
Me olimme yhdessä Saksan kanssa Liittoutuneita valtoja vastaan. Pitää olla ylikehittynyt mielikuvitus jos uskoo, että hävinneen osapuolen johtajia ei mitenkään rangaistaisi. Meillä tuo rangaistus koski vain poliitikkoja. Sotilaallista johtoa, siis tätä Mikkelin hallitusta ei edes syytetty. Tässä Neuvostoliitto pelasi omalta kannaltaan viisaasti. Suomen armeija saatiin kääntämään aseet Mannerheimin johdolla saksalaisia vastaan.
Näitä taustoja vastaan maassamme annetut tuomiot olivat erittäin lieviä ja kun valvontakomissio poistui maastamme niin Paasikivi käytti vielä vankilassa olleiden osalta armahdusoikeuttaan.
Olisiko liikaa pyydetty, että asianharrastajat kertoisivat, että minkä Saksan kanssa liitossa olleiden maiden johtajia ei rangaistu? Taitaa tulla aika hiljaista.
Ammattipalauttaja ja sotasyyllisyystaistelija Veikko Saksi on taas kerran vallan riehaantunut. Saksin koipussista on taas kerran löytynyt Mauno Koivistoon kohdistuneet valheelliset väitteet. Missään ei ole osoitettu ainoatakaan sellaista tosiseikastoa joista selviäisi NKP:n politbyroon aikeet palauttaa Karjala. Karjalan palautusta ei ratkaista Suomessa. Asiassa on päätäntävalta vain Venäjän duumalla. Ehkä Saksi ja kumppanit voisivat kertoa minkälaista kannatusta palautuksella on duumassa?
Kyllä on lapsellista uskoa, että NKP olisi käyttänyt kuriirina Ruotsinsalmi juhlien sihteeriä. Mutta voihan tuollaisella mielikuvituksella varustetun kirjoittajan tehdä kirjojensa myynninedistämistä. Siihen se sittenkin jää!
17.12.2011 14:29 Reijo Kallinen. Tässä olenkin ehtinyt ihmetellä, mihin olet väkivaltaa suosivine ja perustuslain vastaisia mielipiteitä ihannoivien ajatuksiesi kanssa jäänyt.
Ei ole lainkaan tarvetta käyttää tuota mainitsemaasi neuvostomeininkiä eli leikata sivuja historiasta. Neuvostoliitossahan oli tapana poistaa kuvista epähenkilöt ja tietysti kirjoittaa historia mieleisekseen. Lehdistä leikeltiin vähän vääriksi ismin kehityksen kannalta osoittautuneita uutisia.
Neuvostoliitossa ei riittänyt se länsimainen tapa, että historiaa korjatessa olisi kirjoitettu asia uudelleen ja julkaistu seuraavassa kirjassa tai lehdessä. Silloin jokainen näki, mitä kukin oli aikaisemmin kirjoittanut tai sanonut. Kuis sie nyt sellaista neuvostohistoriankirjoitusta kannatat?
Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että se ei ole perustuslain mukaan rangaistusta koventava tai heikentävä tekijä, jos jossain muussa maassa on annettu kovempia tai lievempiä rangaistuksia?
Esim. Nurnbergissa keskityttiin kokonaan vain sodan toiseen osapuoleen ja hyökkääjään eli Saksaan ja sille rätkittiin tuomioita vasemmalle ja oikealle. Tasapuolista olisi ollut tuoda Stalin ja Neuvostoliitto tuomiolle ja rätkiä vielä suurempia tuomioita, koska NL oli ollut Saksalle oppi-isä.
Sinun mielestäsi esim. Rytin 10 vuoden kuritushuonetuomio oli lievä. Kenties haluaisit itse kokeilla, olisiko se sitä? Kaiken lisäksi tuomiot annettiin perustuslain vastaisella lailla, tuomioistuimella, tuomareilla ja prosessilla. Olipa siinä perustuslain vastaisuutta tarpeeksi.
Lisämausteena oli poliittisen johdon törkeä sekaantuminen tuomioistuimen toimintaan. Eipä siinä paljon ollut hurraamista tai kunniaa jäljellä tuomion antajissa ja vaatijoissa.
Mitä ihmeen tekemistä sillä on Suomen kanssa, mitä Venäjä on satelliiteissaan määrännyt? Häpeän kantaa kokonaan NL itse ja sen johtajat sekä Liittoutuneiden johtajat, jotka antautuivat Stalinin tahdon alle.
Hiljaista todella on, kun katsoo, kuinka suuren määrän omia kansalaisiaan NL murhautti. Puhutaan kuitenkin kymmenistä miljoonista, vaikka sinun lukusi ovatkin sangen pienet. Ei niiden uhrien todellinen määrä luvuistasi huolimatta jää pieneksi.
Otetaan siihen hiljaisuuden vartijoihin vielä lisäksi kaikki ne ihmiset, jotka NL ja sen liittolaiset tapattivat.
Kiitos kauniista sanoistasi. En ehkä ole ammattipalauttaja, koska sellainen edellyttäisi jotain virkaa, tointa tai ainakin palkattua tehtävää. Olen kuitenkin periaatteiltani erittäin selkeä. Edistän Petsamon, Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten palauttamista parhaan kykyni mukaan. Katson sen velvollisuudekseni suomalaisena.
Sotasyyllisyystaistelija - se on kyllä upea sana, mutta siinäkin taisteluvälineinäni ovat sana ja tiedottaminen. Tärkeimpänä asiana on kuitenkin se, että olen oikeassa, ajan perustuslainmukaisuutta ja oikeuden tapahtumista. Entä sinä?
Riehaantua? Etpä taida onnistua saamaan minua riehaantuneeksi. Olet sitä usein yrittänyt, mutta hyvin huonolla menestyksellä. Miksi minä jonkun Reijo Kallisen tai vastaavan henkilön mielipiteistä riehaantuisin? Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mutta läheskään kaikki ei kykene perustelemaan mielipidettään. Milloin sinä aloitat mielipiteittesi todellisen perustelemisen?
Koipussi? Mikä se sellainen on? Et ole kyennyt missään vaiheessa osoittamaan, että kertomani asiat Koivistosta olivat vääriä. Ymmärrän, että se korpeaa sinua Koiviston ihailijana kovasti, mutta Koivisto oli valitettava kovasti pelkäävä presidentti sekä ylivoimaisesti kallein presidentti, mitä Suomella on koskaan ollut.
Minä olen keskustellut sen henkilön kanssa, joka itse on toiminut eräiden viestien välittäjänä. Sinulla ei ole mitään konkreettista asiassa, kunhan tapasi mukaan heittelet epämääräisiä vastaväitteitä. Olisi jo aiheellista, että esittäisit jotain faktaa. Eikö sinua itseäsi jo kyllästytä vain ismin avulla todistella jotain oikeaksi? Missä on perustuslain pohjalta olevat väitteesti? Entä missä muut todisteet?
- Ja siihen sitten kohdaltasi jääkin. Hauskaa illan jatkoa.
"17.12.2011 14:29 Reijo Kallinen. Tässä olenkin ehtinyt ihmetellä, mihin olet väkivaltaa suosivine ja perustuslain vastaisia mielipiteitä ihannoivien ajatuksiesi kanssa jäänyt."
Saksi on kestoväitteensä kanssa liikkeellä. Hänen mielestään kaikki ne jotka kirjoittavat historiasta niin kuten se on toteutunut ovat väkivallan suosioita! On tuo sellainen väite, että taikuri Saksi jää hatusta vetämänsä kaniinin kanssa hölmistyneenä katsomaan temppuaan!
Asia on kuitenkin niin, että tuomiot tulivat eduskuntamme tekemien lainsäädännöllisten päätösten nojalla.
Lopullinen tuomio annettiin lokakuussa 1946.
Tuomioista vielä, että esimerkiksi Ryti ei istunut kymmentä vuotta vankeudessa. Syksyllä 1948 hänet siirrettiin sairaalaan ja toukokuussa 1949 Paasikivi armahti hänet ja ehdonalaisessa olleet.
Väite, että minä kannattaisin ns. neuvostoliittolaista historian kirjoittamista on naurettava.
Saksi on itse tuota metodia lähempänä, kun hän vaatii Liittoutuneita valtoja tuomiolle "tasapuolisuuden vuoksi". Ajatus on myöhäsyntyinen. Stalin on kuollut, Neuvostoliittoa ei enää ole ja kaikki toisen maailmansodan johtajat ovat poistuneet keskuudestamme.
Saksi voi mennä pitämään poliittisia palopuheitaan vaikka Mannerheimin haudalle ja tuomita Mannerheim välirauhansopimuksen hyväksymisestä ja Suomen johtamisesta rauhantilaan.
Saksi tietää näin: "Mitä ihmeen tekemistä sillä on Suomen kanssa, mitä Venäjä on satelliiteissaan määrännyt?" Ota nyt Saksi selvää, miten Ranskassa, Norjassa, Belgiassa, Hollannissa, Japanissa ynnä muissa maissa tehtiin tiliä natsien liittolaisten kanssa. Olivatko nuo maat Neuvostoliiton "satelliitteja"?
Saksin mielestä toisen maailmansodan lopputulos oli väärä. Tätä sotaa ei nyt enää voi uudelleen käydä. Ei tuota lopputulosta ja tilitystä tuomioineen voi millään Tossavaisen eduskunta aloitteella muuksi muuttaa.
Olisi muuten kohtuullista, että asiassa otettaisiin huomioon tuomittujen sukulaisten tahtoa. Vain yhden tuomitun pojanpoika on yhtynyt rynnäkkökiväärin kanssa poseeraavan advokaatin itkuvirteen. Tämä sukulaispoika on lähinnä vain kunnostautunut katutappeluissa.
Muistanko oikein kun muistan, että Asianajajaliitto antoi rynnärimiehelle huomautuksen hyvän asianajotoiminnan vastaisesta puuhailusta.
Onkin kysyttävä, että onko Tossavainen ollut yhteydessä tuomittujen sukulaisiin ja onko hän heidän luvallaan hankkinut itselleen poliittisen keppihevosen?
Tuskin Tossavainen on tässä lakia rikkonut, mutta sen moraalisen oikeutuksen kanssa on vähän niin ja näin. Mutta ei tuo moraali persuissa nyt niin kovin paljonkäytettyä tavaraa ole!
Humoristi Saksi kirjoittaa, että "Onko sinulle koskaan tullut mieleen, että se ei ole perustuslain mukaan rangaistusta koventava tai heikentävä tekijä, jos jossain muussa maassa on annettu kovempia tai lievempiä rangaistuksia?"
Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää, että mikäli Suomi ei olisi reagoinut mitenkään sodan lopputulokseen, niin Neuvostoliitto olisi ilman muuta vaatinut koko joukkoa miehiä vangittavaksi ja luovutettavaksi heidän tuomiovaltansa piiriin. Tästä hyvänä esimerkkinä on ns. Leinon vankien kohtalo ja kohtelu huhtikuussa 1945. Ja kyllä meillä poliittinen johto oli tietoinen, että Liittoutuneet päättivät jo toisen maailmansodan vielä kestäessä, että akselivaltojen poliittinen johto oli sodan aloittajina saatettava vastuuseen. Tästä sovittiin alustavasti jo Moskovan julistuksessa 30. lokakuuta 1943.
Tuomiot olivat tuolloin poliittinen välttämättömyys. Voidaan vain miettiä sitäkin, että miten meidän olisi käynyt jos saksalaisia vastaan ei aseitamme olisi käännetty.
Vielä Mauno Koivistosta. Hän toimi presidenttinä kuten kunnian miehen pitääkin toimia. Merkillinen on tämä Saksin jatkuva katkera ja valheellinen vuodatus Koivistoa kohtaan. Kun tätä nalkutusta perustellaan vielä satukirjailija Seppisen todistuksille on varsinainen sekametelisoppa valmista.
Saksi toteaa, että "Minä olen keskustellut sen henkilön kanssa, joka itse on toiminut eräiden viestien välittäjänä. Sinulla ei ole mitään konkreettista asiassa, kunhan tapasi mukaan heittelet epämääräisiä vastaväitteitä."
Vastataan tähän nyt vielä kun asia ei ole näköjään mennyt tajuntaan asti. Saksin tietolähteenä on vain Jukka Seppinen. En epäile etteikö Saksi ole "vaihtanut ajatuksia" Seppisen kanssa, mutta mitä se todistaa? Olen minäkin tuon Menetetty Karjala-kirjan lukenut. Kirjasta ei kuitenkaan selviä, että kenen kanssa Seppinen on Karjalaa palauttanut. Kirja on julkaistu 2006, mutta miksi Seppinen ei kertonut politbyroon aikeista palauttaa Karjalaa 1990? Ehkä siksi kun ainoa konkreettinen henkilö oli kirjasta löytyvä venäläinen "palauttaja" konduktööri joka Seppisen mukaan lausui, että "Viipuri Suomeen vain"!
Siinä ne Saksin lähteet ja todisteet ovat. Paljon porua ja vähän villoja!
18.12.2011 19:04 Reijo Kallinen. Niin, se on kestokysymys sinulle, koska kirjoituksesi osoittavat, että kannatat väkivaltaa ja väkivalloin synnytettyjä sopimuksia.
“taikuri Saksi”, harmillista, kun en osaa taikatemppuja, niitähän olisi mukava tehdä. Kiva titteli kuitenkin.
Ja sinäkö et sitten millään lailla moiti silloisen valtiomuodon, nykyisen perustuslain vastaisia sotasyyllisyystuomioita? Onko sinusta ihan oikein rikkoa perustuslakia?
“Stalin on kuollut, Neuvostoliittoa ei enää ole …”. Nämä ovat sangen hyviä tietoja, vaikka eivät uutisia enää olekaan. Kuitenkin tuon itäisen naapurimaan pääministeri Putin haluaa Neuvostoliittoa takaisin, tietenkin sovitettuna hänen tarpeisiinsa.
Mutta, kerropa se, mitä Stalinin tai Neuvostoliiton poistuminen keskuudestamme merkitsee Suomessa annettuille sotasyyllisyystuomioille? Eiväthän ne ovat Stalinin tai Neuvostoliiton asioita, vaikka sinä näytät niin katsovankin.
Kyllä sinulla on oivalliset tiedot, kun osaat tuosta vain ladata tulemaan, mitä Saksi tietää tai mitä Saksi on mieltä. Oletko tullut koskaan kysyneeksi minulta, mitä minä olen mieltä noista sinun mainitsemistasi asioista?
Sinä haluat, että sukulaisten tahto otetaan huomioon. Sekös se on oikeudenkäynnissä keskeisin asia, että kysellään sukulaisilta mieltä?
Sotasyyllisinä tuomittujen sukulaisilta on kyselty. Jokaisella heistä on varmasti oma mielipide. Kysyn nyt kuitenkin, jos sinun isäsi olisi tuomittu perustuslain vastaisesti vankilaan, niin sanoistiko, että syytönhän se oli, mutta tosi upea homma, ei saa purkaa tuomiota? Haluatko sinä ehdottomasti olla syyllisen jälkeläinen?
“Humoristi Saksi”. Kiitos, kiitos, annat minulle paljon positiivisia arvolauseita. Niin, onko sinulle koskaan tullut mieleen, etteivät ulkomaiset tuomiot ole rangaistustava koventava tai lieventävä asia?
Entäs, jos tuomiot eivät olleetkaan alunperin välttämättömyyksiä? EIhän Moskovan välirauhansopimuksen 13. artiklakaan sellaisia vaadi. Taisi käydä niin, että Kekkonen kovasti ajoi tuomioita. Sellaista toimintaa kutsutaan kotimaiseksi konspiraatioksi. Niin tai näin, oli Kekkonen tai Neuvostoliitto, Suomen oikeusjärjestelmän mukaan koko prosessi oli hallitusmuodon vastainen.
Noo, Koiviston tekemiset ja tekemättä jättämiset tulevat aikanaan esille nykyistä selvemmin.
Jos sinä et tunne – tai halua tuntea – Koiviston roolia esim. pankkikriisissä ja Koiviston konklaavissa eli ns. oikeuspoliittisessa seminaarissa tai Politbyroon tai Jeltsinin hallinnon viestien osalta, niin sehän on lähinnä sinun häpeäsi.
Olet vähän huolimattomasti lukenut niitä linkkejä. Laitetaan nyt ystävyyden vuoksi pari linkkiä uudelleen näkyville ja näissä linkeissä on lisää linkkejä, joista voit katsella lisää asioita. En ole viitannut Seppisen Menetetty Karjala –kirjaan.
Tässä joitakuita kommentteja naapurista:
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1347&author=10
Jukka Sepppisen haastattelun voit lukea tästä:
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1353&author=10
Tässä esim. Andrei Fjodorovin käsitys
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1355&author=10
Tässä on muisteloita Karjalan Liiton tapahtumassa puhuneelta Harry Heleniukselta:
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1345&author=10
Eikös nämä noin aluksi riitä. Ennenkuin ryhdyt taas kehumaan minua taikuriksi tai humoristiksi, niin lue ko. jutut ja niissä mainitut liitteet.
" Kesällä 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon Suomelle tarjoutui tilaisuus saada maaltamme väkivalloin otettu alue takaisin. Tässä ns. jatkosodassa Suomi jäi 1944 tappiolle, ja maamme oli pakko taipua Neuvostoliiton sanelemiin ankariin välirauhan ehtoihin."
Yllä oleva lainaus on kansanedustaja Tossavaisen lakialoitteen perustelutekstistä, tekstin mielenkiintoisin osa. Tekstissä ilmaistaan jokseenkin suoraan että Suomi käyttäen "tarjoutunutta tilaisuutta" lähti saamaan "maaltamme väkivalloin otettua aluetta takaisin" yhteistoimin Saksan Neuvostoliittoon hyökkäyksen kanssa.
Sittenhän tapahtui että Suomen johto ei tyytynytkään vain valtaamaan talvisodan jälkeen luovutettua aluetta, vaan valtasi käyttäen samaa "tarjoutunutta tilaisuutta" sen lisäksi laajoja alueita Itä-Karjalasta, jotka eivät milloinkaan olleet kuuluneet Suomeen.
Tekstissä todetaan myös että "maamme oli pakko taipua Neuvostoliiton sanelemiin ankariin välirauhan ehtoihin". Näihin ehtoihin tuli kuulumaan myös sotaan syyllisten rankaiseminen. Välirauhanehtojen tinkimätön täyttäminen myös tältä osin oli edellytyksenä lopullisen rauhansopimuksen saamiselle. Vasta lopullinen rauhansopimus saattoi palauttaa Suomen suvereniteetin mm. valvontakomission poistuessa maasta.
Tässä siteerattu kohta kansanedustaja Tossavaisen lakialoitteen perusteluista on varsin hyödyllinen eduskunnan puntaroidessa lakialoitetta ja jos se toteutuu, KKO:n puntaroidessa ratkaisujaan.
En todellakaan ymmärrä miksi kukaan vastustaa Reijon tekemää aloitetta.
Tilannehan aikanaan oli se, että tehtiin poliittisen pelon ja pakon edessä taannehtiva laki joka nuoli ryssän persettä,laki jolla ei pitäisi olla minkäänlaista laillista perustuslaillista oikeutta.
Mitähän lakialoitetta vastustavat henkilöt olisivat mieltä taannehtivasta laista jossa heidän nimeään kantavat henkilöt tuomittaisiin Siperiaan seuraavaksi 50 vuodeksi pelkästään sen vuoksi ettei nimi miellytä päättäjiä?
Ryssä vei Suomelta vääryydellä ja ylivoimalla Viipurin, Petsamon, Karjalankannaksen, Käkisalmen, Sortavalan ja paljon muutakin.
Suomalaiset ajettiin kodeistaan evakkoon.
Nyt on korkea aika vaatia kaikkien vääryydellä vietyjen maa-alueiden palautusta, maksaa niiden uudelleen rakentaminen ja palauttaa Suomelta väkivallalla saatujen sotakorvausten maksut viivästyskorkoineen ja inflaatiohyvityksineen.
Selitytkseksi ei riitä se, että miten suhdaututtaisiin nykyisin ryövätyn alueiden asukkaisiin.
Suhtaudutaan samalla tavoin kuin aikanaan suomalaisiin joiden kodit varastettiin ja ryövättiin, eli menköööt evakkoon minne tahansa nykyiselle Venäjälle.
Vastustaminen liittyy poliittisen Venäjä-pelkoon ja toistettakoon jälleen kerran - suomettumiseen. Ihminen, jolla ei ole näitä rasitteita, on vaikeuksissa ymmärtää, miksi selvästi perustuslain vastaista toimintaa ei voida korjata, vaikka asialla on suuri merkitys. Suuri merkitys on myös sillä, että kunnioitetaan perustuslakia.
Kiitokset keskustelijoille, sillä tällä kertaa pysyttiin kohtuullisin hyvin itse asiassa.
Kävin nettisivullasi katsomassa aloitteesi allekirjoittajalistaa http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_54_2011_p.shtml
Miksi Timo Soini ei ole puolueenperustajana ja omistajana allekirjoittanut aloitettasi?
Saksi ei vieläkään ymmärrä, että rauhansopimuksella keskeytyi väkivalta eli sodankäynti Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Sotasyyllisyyslaki hyväksyttiin eduskunnan päätöksellä. Parempi näin kuin se, että tuomioita olisi jaettu ulkomaisissa tuomioistuimissa.
Vaikerruksia voi käydä esittämässä hautausmailla tuon ajan päättäjien haudoilla.
Väität Saksi: "Eiväthän ne ovat Stalinin tai Neuvostoliiton asioita, vaikka sinä näytät niin katsovankin." Kyllä nuo tuomiot olivat mitä suurimmassa määrin mainitsemiesi tahojen asia ja vaatimus.
Niin, kysytään nyt, että oliko toisen maailmansodan lopputulos oikea Veikko Saksi?
Mainitsemani ulkomaat olivat esimerkkejä siitä, että miten sodan jälkipyykkiä pestiin muissa maissa suhteessa natsi-Saksan kollaboraattoreihin tai liittosuhteessa Saksan kanssa olleissa maissa. Saksin mukaan jälkipuintia oli vain Neuvostoliiton satelliiteissa. Väite on yksinkertaisesti täyttä potaskaa!
Minusta Tossavaisen pitäisi kysyä tuomittujen sukulaisten mielipidettä tähän nimenomaiseen asiaan. Olisi korrektia, että kun lähdetään lyömään poliittista mynttiä nyt jo edesmenneiden miesten nimillä niin siihen olisi syytä saada sukulaisten suostumus.
Aiempi rynnäkkökivääri advokaatin sanomalehti ilmoittelu tuotti laihan tuloksen.
En väitä, että Tossavainen toimii tässä laittomasti. Mutta korrektia olisi ollut suostumuksen hankkiminen tähän toimintaa.
Saksin venkoilu isästäni oli aivan hoopoa.
Puheet siitä, että Ruotsinsalmen juhlakomitean sihteeriä olisi tarvittu NKP:n politbyroon viestien välittäjäksi on aivan stiiknafuulia tarinaa.
Seppisen luotettavuus punnitaan ja kevyeksi havaitaan hänen väittäessä: "Hoidin 1970-luvulla ulkoministeriön poliittisella osastolla Suomen poliittisia neuvostosuhteita." Kyllä noita suhteita hoiti mies nimeltä Urho Kekkonen!
Lainauksia Saksin linkeistä: "”Kummankin presidentin kanta (Jeltsin ja Koivisto) on, että rajakysymystä ja aluevaatimuksia maittemme välisissä suhteissa ei ole olemassa. Toinen kysymys on se, että maittemme väliset rajat voitaisiin tehdä entistä läpinäkyvämmiksi", Jeltsin sanoi viitaten kaatuneiden muistosopimukseen ++ HS 12.07.1992
No niin tulihan se sieltä venäläinen kantakin tähän asiaan.
”Karjalan Liiton Karjalan kysymys -seminaarissa liiton puheenjohtaja, kansanedustaja Markku Laukkanen ja seminaarin eräs alustaja, osastopäällikkö Harry Helenius ulkoministeriöstä, sanoivat molemmat, ettei Venäjä ole osoittanut kiinnostusta Karjalan kysymyksen avaamiseen”. (Valkonen 02.04.04).
Yhtä kaikki, vaikean sodan jälkeisen ajan poliitikot toimivat vastuullisesti. Päätöksiä voidaan tietysti arvostella, mutta mitä tilalle? Rauhansopimukset kaikkine vaatimuksineen oli se mitä oli tarjolla. Niin sanotusti parempia tarjouksia ei ollut saatavana. Valitettavasti tämä oli tilanne.
"Valitettavasti tämä oli tilanne", sanoo Kallinen. Korjataan vääryys siltä osin kun se on mahdollista.
Totean nyt aivan lyhyesti, että nuo tuomiot eivät häivy minnekään vaikka ne vuosikymmenten jälkeen "korjattaisiin". Se puuhastelu on aivan turhaa.
Historia tulee aina muistamaan sen mitä todella tapahtui.
Sattumoisin tunnen kahden tuomitun miehen sukulaisia. He ovat kerta kaikkiaan kyllästyneitä tähän silloin tällöin nousevaan innostukseen elämöidä tällä asialla. Joku tolkku pitäisi olla politiikoillakin mistä aiheensa hakevat.
Olen muuten samoilla linjoilla sinun kanssasi tuon edesmenneen Kimin kuolemasta. Arvostamani ulkoministeri Tuomioja epäonnistui täydellisesti kommentissaan. Presidentti Halonen kommentoi asiaa asiallisesti. Eräällä tavalla paikaten Tuomiojan lausuntoa.
Tossavainen on näköjään lähtenyt tekemään tilaa uusille sotasyyllisille. Sitähän tämä entisten tuomioiden purkamisyritys tarkoittaa; että kun olisi ollut jotenkin sallittua ja hyväksyttävää viedä Suomi hyökkäyssotaan Natsi-Saksan ja fascistisen Italian rinnalle niin jatkossa olisi hyväksyttävää viedä meidät muihinkin vastaaviin. Entisten sotasyyllisten tuomioiden purkamisen asemesta pitäisi saada tuomiolle myös ne jotka ovat vieneet meidät Afganistanin sotaan. Silloin tuomioiden varottava vaikutuskin toivottavasti toimisi niin, että tulevatkin hallitusherrat ja -rouvat varoisivat leikkimästä esimerkiksi rajaspekulaatioilla ja revanssihaaveilla sekä liittymisillä erilaisiin sotaliittoutumiin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 107 kommenttia