*

Reijo Tossavainen, toisinajattelija Sanoja ja tekoja. Nöyrästi, mutta nöyristelemättä.

Anarkistit

Eurooppa varautuu edelliseen sotaan

Yllättävää, kuinka voimakkaasti mediamme keskittyy uutisoimaan uusnatseista ikään kuin edessä olisivat Euroopan kohtalon hetket. Näin laaja uutisointi lienee lähinnä vain osoitus siitä, että media on kykenemätön näkemään mitä maailmassamme tapahtuu ja yrittää pelastaa maailmamme tekemällä sitä, mitä heidän olisi pitänyt tehdä 1930-luvulla, eikä kuten silloin ylistää natseja.

Uskokaa niin hyvä kuin huono media.

Toinen maailmansota on sodittu kauan sitten, rauha solmittu, natsit teloitettu ja historian kirjoihin painettu voittajien versio sodasta.

Onko rasismirikos, jos kantasuomalainen tappaa kantasuomalaisen?

Natsi Torniainen sai järkyttävän lievän tuomion mielestäni ilmiselvästä kuolemantuottamuksesta ellei peräti taposta, jolla oli yhdistetty poliittinen viha- ja kunniamotiivi. Flopanneen syyttäjäpuolen hämmästyttävän epäammattimaisesta elämällevieraudesta kertoo karua kieltään se, että tuomiosta naristaan jälkikäteen ääneen siksi, että oikeus ei hyväksynyt raskauttavaksi syyttäjän esittämää "rasistista motiivia" - http://yle.fi/uutiset/3-9379631

Uusi Vappu

Hieman vanhaa asiaa eli ajatuksia Itsenäisyyspäivästä. Siitä on muodostunut vasemmistolaisille uusi Vappu sen vanhan ollessa väljähtynyt opiskelijoiden ja opiskelumielisten kevätryyppäjäisiksi. Iloton työväenliikkeen sanoma marsseineen ei kiinnosta ketään ja varsinkaan ei nuorisoa. Mutta pelastukseksi vasemmistolaiselle nuorisotyölle on noussut Itsenäisyyspäivä. Se on tarjonnut jo useana vuotena peräkkäin oivan alustan kunnolliselle kiljuriehunnalle paikkojen hajottamisineen ja nujakoineen.

julkisuus ja debatointi - n.k. uusnatsit ja n.k. anarkistit

Viime aikoina mediamme on täyttynyt uusnatsien ja vihapuheiden uutisoinneista. Keskusteluun osallistui maamme johtokin. llmeisimmin tilanne eskaloitui oikein tosissaan, kun sattui kuolemaan johtanut pahoinpitely, jossa "uusnatsi" oli tekijänä.

 

Aloin miettiä mielessäni uutisointia ja siihen reagointia verrattuna vaikkapa toiseen äärilaitaan eli anarkisteihin (eivät ole toki järjestäytyneet, kuten tämä toinen taho).

 

Katuväkivallan lyhyt historia Tampereen osalta – ”Tamperelainen” kartoitti

Katuväkivallan lyhyt historia Tampereen osalta – ”Tamperelainen” kartoitti

*

Helsingissä tehtyä väkivaltaista tekoa on nyt runsaan viikon ajan käsitelty monipuolisesti julkisuudessa.  Nyt ehkä aletaan odottaa aikanaan tulevia virallisten tutkimusten tuloksia.

Minkään väriselle väkivallalle ei ole demokratiassa sijaa

Suomalaiset ovat jälleen kerran kuluneena viikonloppuna osoittaneet, ettemme kertakaikkisesti siedä poliittista väkivaltaa emmekä natseja, ja olemme saaneet tarpeeksemme rasistisesta hapatuksesta ja julkisen empatian puutteesta. 

Demokratian vihollisten tuomitseminen on yhteinen asia

Mielestäni demokraattisen yhteiskunnan kannattajien tulisi suhtautua poliittisessa tarkoituksessa tehtyyn väkivaltaan nykyistä voimakkaammin - riippumatta väkivallan tekijöiden taustasta.

Poliittisen väkivallan tuomitsemisen ei pitäisi olla näin vaikeaa

Olin ajatellut palaavani 1930-luvulle vain kirjoittaessani Outokummun historiasta, mutta äskettäiset tapahtumat antavat itse kullekin hyvän tilaisuuden ajatella, miten itse olisi 1930-luvulla toiminut.

Käsittääkseni seuraavat numeroidut asiat ovat kohtuullisella varmuudella riidattomia.

Potku rintaan tappaa tai vammauttaa aina ja sattuu Suomineidon sydämeen

Asema-aukion tapahtumankuvaus tarkentui vielä eilen kenenkään arvaamattomasti dramaattisempaan suuntaan. Median raporttien mukaan poliisi näkee rintaanpotkun ja kuoleman välillä selkeän syy-yhteyden, ja rikos voi kai rankentua vielä kuolemantuottamuksestakin läheten mahdollisesti jopa poliittista murhaa. Näin kai on, jos tappaja tiesi uhrin mahdollisen aktivistitaustan (?) entuudestaan ja tunnistettuaan ohikulkijan surmasi tämän harkitusti aatteelliset mielipiteet motiivinaan.

Patsaan töhrineitä uhkaa 12 vuoden tuomio Bakussa

Alijevin suku on hallinnut Azerbaidžania vuodesta 1967, jolloin Geidar Alijevista tuli neuvostotasavallan kommunistipuolueen pääsihteeri. Kun Geidarin terveys horjui vuonna 2003, hän nimitti poikansa Ilham Alijevin presidenttiehdokkaaksi.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä